Betula nana, osa 42
Demonin ja mustaan kaapuun pukeutuneen miehen välinen
taistelu käytiin valtaisilla voimilla. Pian koko kortteli näytti rauniokasalta.
Tantereelta nouseva savu ja pölypatsas oli jo toista kilometriä korkea ja näkyi
varmasti kauas yliopiston alueen ulkopuolelle saakka. Mihail pelkäsi myös, että
sortuneiden talojen sisälle oli jäänyt runsaasti ihmisiä.
”Mittz, tiedätkö kuinka paljon näissä taloissa asuu
ihmisiä?” Mihail kysyi.
”Ei näissä taloissa kovinkaan paljoa asu. Suurin osa
taloista on tyhjillään”, Mittz vastasi.
”Kuinka nämä talot muka tyhjillään ovat?” Emily ihmetteli.
”Rehtori on tyhjennyttänyt nämä talot tarkoituksella. En
tiedä miksi, mutta tyhjillään ne ovat”, Vihtori sanoi heikolla äänellä.
Victoria oli antanut Vihtorille rohtoa, joka oli parantanut hänen oloaan
huomattavasti.
Kaikki katsoivat Vihtoria ihmetellen, mutta lisäkysymyksille
ei enää ollut aikaa, sillä taistelun pauhu alkoi lähestyä. Hetken kuluttua
demoni ja mustaan kaapuun pukeutunut mies pysähtyivät aivan heidän eteensä.
Taisteluun oli tullut mietintätauko.
Demoni oli saanut useita vertavuotavia viiltohaavoja, mutta
mustaan kaapuun pukeutunut mies oli edelleen koskematon. Tämä pelotti Mihailia
ja Vihtoria. Mustaan kaapuun puettu mies joutui taistelemaan nyt paljon
suuremmalla voimalla kuin heitä vastaan ja silti hänessä ei ollut naarmuakaan.
Oliko miehen voimissa mitään rajaa?
”Olet kovempi pala kuin olisin uskonut. Mutta kuten huomaat,
et ole saanut aikaan naarmuakaan. Sinä sen sijaan olet haavoittunut jo monesta
kohtaa. Joko olisi aika luovuttaa?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies puhui
demonille.
”Jos luulet, että voit tänään pakottaa minut luovuttamaan
itseni sinulle, niin olet paljon lyhytnäköisempi kuin olisin koskaan uskonut”,
demoni vastasi mustaan kaapuun pukeutuneelle miehelle ja nyökkäsi taivasta
kohden lisäten: ”Saamme pian lisää seuraa.”
Kaikki kääntyivät katsomaan taivaalle. Sinistä taivasta vasten
erottui suuren siivillä lentävän olennon varjo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti