Lento pohjoiseen

Betula nana, osa 52

Kun Vihersalon taikayliopistolta lähti pohjoiseen, niin ensimmäisenä vastaan tuli vuori, jonka etelärinteellä yliopiston kaikki alueet sijaitsivat ja tarkalleen ottaen koko valtavan kokoinen vuori kuului Kristorosan hallitsemaan yliopistonalueeseen. Vuorta kutsuttiin usein jokilaakson hampaaksi, sillä se sijaitsi Suuressa jokilaaksossa sen pohjoisella rinteellä yksinäisenä vuorena.

Vaikka vuori oli korkea, niin jokilaakson pohjoispuolella kohoava ylänkö kohosi miltei puoleen sen korkeudesta. Ylänkö oli samalla laaja tasanko, joka oli erittäin harvaan asuttu. Jokilaakson yläreunallakin kyliä oli siellä täällä, mutta ylängöllä puhalsivat niin kylmät talvituulet, etteivät siellä viihtyneet kuin tasangon oloihin karaistuneet paimentolaiset, joita kutsuttiin neandaaleiksi.

Jokilaakson lähellä tasangolla oli jonkin verran puustoa, mutta pohjoiseen päin kuljettaessa puusto alkoi harventua, pienentyä ja lopulta käydä kitukasvuiseksi. Puuston loputtua tasangolla oli pensaita ja ruohoa. Pidemmälle pohjoiseen kuljettaessa pensaatkin alkoivat käydä entistä harvinaisemmiksi ja lopulta maassa oli pelkkää ruohoa.

Mihail, Emily ja Sarnel lensivät lähtöyön kokonaisuudessaan ja samoin seuraavan päivän. He saavuttivat ruohoaron illansuussa ja Sarnel päätti, että oli jo turvallista hieman levätä.

”Yövymme näiden viimeisten pensaiden suojissa. En usko, että meitä seurataan. Jos joku meidät haluaisi tavoittaa, niin tämä joku olisi jo saanut meidät kiinni”, Sarnel sanoi heidän laskeuduttuaan.

Mihail oli lähes vuorokauden mittaisesta istumisesta jäykkänä vaikka hän oli yrittänyt vetreyttää vanhuksen kehoaan parhaansa mukaan. Mihail oli myös nukkunut osan matkasta.

”Ehkä takaa-ajajat odottavat, että alamme nukkua”, Emily mietti.

”Siksi vartioimmekin vuorotellen, ettei kukaan pääse yllättämään”, Sarnel totesi.

Ensimmäinen vartiovuoro osui Emilylle.

Kukaan tai mikään ei kuitenkaan häirinnyt heidän lepoaan. Silti Sarnel herätti heidät hieman ennen auringonnousua ja auringon ensisäteiden näkyessä he olivat jo jatkaneet matkaansa kohti pohjoista.