torstai 20. syyskuuta 2012

Mies varjoissa



Betula nana, osa 51

Sarnel ohjasi lentävän mattonsa ensin Emilyn asunnon parvekkeen eteen ja Emily kävi nopeasti pakkaamassa repullisen tarpeelliseksi kokemiaan tavaroita ja useamman lämpimän vaatekerran.

Sarnel tarkkaili ympäristöä herkeämättä ja Mihail sen minkä vanhuksen heikentyneillä aisteillaan kykeni. Kaikkialla tuntui kuitenkin olevan yhtä rauhallista ja hiljaista kuin normaalina yönä. Kumpikaan tarkkailijoista ei havainnut mitään normaalista poikkeavaa sillä aikaa, kun Emily haki tavaroitaan.

Seuraavaksi he lensivät Mihailin asunnon parvekkeen eteen. Mihailin saaminen alas lentävältä matolta parvekkeelle olisi kestänyt niin kauan, että Emily katsoi paremmaksi mennä Mihailin puolesta pakkaamaan tämän tavarat. Vaatteiden pakkaus sujui nopeasti, Emily joutui vain muutaman kerran käymään kysymässä missä mikin vaate oli, kun kaikki eivät olleet kaapissa paikoillaan.

Muiden tavaroiden osalta pakkaaminen oli hitaampaa. Mihailin asunnossa oli paljon kirjoja ja muita tarvikkeita, mitä he tulisivat varmasti tarvitsemaan matkallaan. Kaikki paperinen piti lisäksi pakata niin, etteivät sade ja kosteus pääsisivät niihin käsiksi. Kastuneella kirjalla tai paperilla yleensäkään ei paljoa tehnyt mitään. Mihailin asunnolta he ottivat mukaansa myös niin paljon ruokatarvikkeita kuin matolle vain mahtui. Lisäksi Mihaililla oli yksi kokonainen teltta ja yksi erillinen laavukangas, jotka Emily myös kantoi maton kyytiin.

Kun kolmikko lopulta pääsi lähtemään Mihailin asunnolta, oli lentävällä matolla varsin suuri määrä tavaraa. Kolmikon onneksi matto oli kuitenkin suuri ja heille riitti vieläkin hyvin tilaa istua mukavasti.

”Sarnel, olet ollut pitkään hiljaa. Onko jokin oudosti”, Mihail sanoi sammakolle.

”Kaikki tuntuu olevan normaalisti, se tuntuu minusta oudolta. Olisin odottanut, että jo Emilyn asuntoa olisi tarkkailtu, mutta en tunne edes täällä ketään”, Sarnel vastasi.

”Ehkä sana ei ole vielä kiirinyt taistelupaikalta eteenpäin”, Emily sanoi toiveikkaana.

”Tuota et usko itsekään”, Sarnel totesi.

”Uskot siis, että täällä ei tarkoituksella ole ketään. Sen takana voi olla joko rehtori tai se mustaan pukeutunut mies”, Mihail sanoi.

”Joka tapauksessa sillä ei ole meidän kannaltamme nyt merkitystä. Tärkeintä on, että pääsemme nopeasti lähtemään”, Sarnel huomautti ja lentävä matto lähti liikkeelle.

Matto kiihtyi hitaasti ylöspäin noustessaan ja pian matto oli jo matkavauhdissa. Sarnel oli kuitenkin oikeassa, paikka oli tarkoituksella tyhjä. Sekä rehtori, että mustaan kaapuun pukeutunut mies olivat käskeneet tarkkailijansa pois. Yksi tarkkailija ei kuitenkaan ollut kummankaan miehiä ja häntä Sarnel ei ollut huomannut. Joel katseli kuinka lentävä matto katosi pimeyteen ja hänen ajatuksiaan paljasti suupielessä oleva virne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti