torstai 25. lokakuuta 2012

Pohjoinen jokivarsi



Betula nana, osa 56

Edelliset yöt tuntureiden välissä kauempana vedestä olivat olleet viileämpiä. Seuraava yö oli hieman lauhempi, kun jokivarsi piti ilmaa hieman lämpimämpänä. Ilma ei kuitenkaan tuntunut juurikaan lämpimämmältä, sillä se oli huomattavasti kosteampaa. Niinpä kolmikko poltti koko yön nuotiota. Kauempana joenvarrella ja vuorien juurilla näkyi pienten kylien valoja.

Joki oli leveä, runsasvetinen ja se virtasi hitaasti. Joen vesi virtasi niin hitaasti, että jokea olisi voinut kuvat pitkäksi joen muotoiseksi salmeksi.

Aamulla jopa Emily oli kylmyydestä ja kosteudesta jäykkä ja heillä meni puoleen päivään saakka päästä liikkeelle. Illalla heidän oli myös pysähdyttävä aikaisemmin, kun kylmyys alkoi painaa päälle.

”Miksi täällä oikein on näin kylmä?” Emily ihmetteli ja yritti hieroa käsivarsiinsa lämpöä.

”Pohjoisessa syksy alkaa paljon aikaisemmin kuin etelässä. Yliopisto on vielä Suuressa jokilaaksossa, mikä tekee ilmaston vielä leudommaksi”, Sarnel vastasi ja yritti pysyä niin lähellä nuotiota, että pysyi lämpimänä, mutta kuitenkin niin kaukana, ettei paistunut.

Mihail istui nuotion toisella puolella ja oli niin hatarasti maailman menossa mukana, ettei edes huomannut kylmyyttä.

”Mihail pitää saada johonkin lämpimään. Muutaman päivän päästä hän ei saata herätä enää ollenkaan”, Emily sanoi ja katsoi Mihailin hoippumista huolestuneena.

Tällä kertaa Sarnel ei reagoinut Emilyn puheeseen millään tavalla.

”Kuunteletko sinä edes minua? Sarnel?” Emily ihmetteli ja tökkäsi sammakkoa etusormellaan.

Sarnel reagoi tökkäisyyn vain pienellä nykäisyllä eturaajoissaan. Emily tökkäsi uudestaan ja reaktio oli pienempi. Emily hymähti tympääntyneenä ja työnsi Sarnelia lähemmäksi nuotiota. Kymmenen minuutin päästä Sarnel säpsähti lämmöstä aavistuksen verran kauemmaksi.

”Sinäkään et enää pysy hereillä”, Emily totesi Sarnelille.

”En voi sille mitään. Tätä ruumista ei ole luotu näin kylmiin oloihin”, Sarnel sanoi hitaalla äänellä.

Emily ei osannut sanoa mitään ja pian Sarnel oli jälleen unessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti