torstai 11. lokakuuta 2012

Tunturit



Betula nana, osa 54

Päivä päivältä ilma kävi pikkuhiljaa viileämmäksi ja maasto karummaksi. Ruoho oli lyhyttä ja tummaa. Siellä täällä oli kanervikkoja, joiden suojissa eläimet väijyivät toisiaan. Sitten tasanko loppui ja maasto kävi epätasaisemmaksi. Ensin vastaan tuli vain pieniä mäkiä, mutta niiden takaa näkyi aina isompia ja isompia mäkiä kunnes lopulta mäet kasvoivat suuriksi tuntureiksi.

Tuntureiden välissä kuruissa ja laaksoissa kasvoi tummaa kuusimetsää ja tunturien alarinteillä tunturikoivuja. Sarnel pysytteli lentävän maton kanssa tarkasti laaksojen pohjalla, sillä siellä tuuli vähiten ja ilma oli muutenkin lämpimämpää kuin korkeilla tuntureilla.

”Se tunturi, missä sinä jäit vangiksi, ei ole täällä”, Mihail sanoi rahisevalla äänellä.

”Se tunturi on kauempana idässä. Haluatko, että menemme sinne?” Sarnel kysäisi.

”Ei. Jatketaan suoraan pohjoiseen”, Mihail sanoi ja käpertyi tiukemmin viittaansa.

Muutaman päivän päästä ilmassa alkoi maistua suola ja heidän oikealla puolellaan nousevat tunturit olivat toinen toistaan korkeampia ja lopulta ne nousivat vuoristoksi asti. Sinä iltana he uskalsivat ensimmäistä kertaa tehdä nuotion.

”Mihin suuntaan me oikein olemme kulkemassa?” Emily ihmetteli.

”Kohti pohjoista”, Sarnel vastasi.

”Miksi? Miksi kohti pohjoista? Meiltä puuttuu tarvittavat varusteet talvea varten. Me palellumme tänne ensimmäisenä pakkaspäivänä. Minä sanon, että käännymme takaisin etelään”, Emily sanoi hieman kiivaalla äänellä ja vilkaisi vierellään nukkumaa Mihailia.

”Etelä tarkoittaa paluuta sinne, mistä lähdimme. En usko, että se on vaihtoehto”, Sarnel puhui hitaasti.

”Mitä sitten ehdotat? Sinäkin kohmetut kohta täysin, kun et pääse riittävän lämpimään”, Emily totesi.

Emily oli oikeassa. Sarnelin sammakonkeho ei pitänyt kylmyydestä. Sarnel pystyi tuskin enää edes ohjaamaan lentävää mattoa. Heidän aamujen lähdöt olivat myöhästyneet monena päivänä, kun Sarnel ei yksinkertaisesti saanut kehoaan liikkumaan tahtonsa mukaan. Ei ollut helppoa olla vaihtolämpöinen. Mihailkin oli alkanut valittamaan kolotuksesta. Mihail tosin nukkui myös enemmän.

”Seuraa jokea!” Mihail yhtäkkiä ärähti unissaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti