Betula nana, osa 60
Emily heräsi aamulla paremmin levänneenä kuin kertaakaan
matkan aikana. Mihail ja Sarnel olivat heränneet ennen häntä ja syöneet
aamupalan. Mieskaksikko istui pöydän luona, Mihail tuolilla ja Sarnel pöydällä.
”Jätimme sinullekin ruokaa”, Mihail sanoi Emilylle
huomattuaan tämän heränneen.
”Hyvä, minulla onkin hirveä nälkä”, Emily sanoi noustessaan
ylös ja kävellessään pöydän luokse.
Istuttuaan pöydän toiselle tuolille Emily tutki hetken
aamupalatarjontaa ja ryhtyi sitten syömään.
”Et siis muista mitä unessa tapahtui sen jälkeen, kun tulit
kylään?” Sarnel kysyi Mihaililta.
”Sanoin jo, että en muista”, Mihail vastasi.
Sarnel huokaisi ja hyppäsi pöydältä ikkunalaudalle.
”Meidän pitää siis jäädä tänne”, Sarnel sanoi tuijottaessaan
vanhasta ja huonosti valetusta ikkunasta ulos kylän elämää.
”Näillä eväillä minä ainakaan en vastustele”, Emily sanoi.
”Kuinka pitkäksi aikaa meillä on rahaa asua majatalossa?” Mihail
kysyi.
”Kulta ei tule olemaan ongelma, minähän olen demoni”, Sarnel
vastasi.
Emily ja Mihail eivät kysyneet asiasta tarkemmin vaan
tyytyivät nyökkäämään.
”Minusta kuitenkin tuntuu, että et haluaisi jäädä tänne”,
Mihail sanoi.
”En haluaisikaan. Olen levoton siksi, että emme tiedä kuka
sinun unesi takana mahdollisesti on ollut”, Sarnel sanoi.
Ilmapiiri huoneessa muuttui painostavaksi, kun Mihail ja
Sarnel tuijottivat toisiaan.
”Haluaako joku muu lähteä tutkimaan kylää?” Emily kysyi.
”Se voisi olla hyvä idea”, Sarnel sanoi.
Niinpä kolmikko lähti ulos, kun Emily oli syönyt aamupalansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti