Puunkirous III

Betula nana, osa 74

”Olette palveluksessani?” Emily kysyi epäilevällä äänellä.

”Kyllä”, Nev vastasi.

”Miksi ihmeessä?” Emily ihmetteli.

”Koska me olemme syntyneet sitä varten, että palvelemme uutta valittua, eli siis sinua”, Nev vastasi.

”Mistä tiedätte, että olen jokin valittu ja mitä se tarkoittaa?” Emily kysyi.

”Tuo kädessäsi oleva puunkirous osoittaa sen, että olet valittu ja valittuna oleminen voi tarkoittaa monia asioita. Sinun kohdallasi se luultavasti tarkoittaa, että olet mukana ratkaisemassa tämän maailman kohtaloa sen yhdellä kohtalonhetkellä”, Nev vastasi.

”Tiedättekö te kaksi edes mitä erikoista sinun puunkirouksessasi on?” Nav kysyi Emilyltä ja Sijalta.

Molemmat pyörittivät päätä vastaukseksi.

”Puunkirous iskee aina mieheen. Tai niin asia on mennyt tähän saakka. Olet ensimmäinen nainen, joka on koskaan saanut puunkirouksen”, Nav sanoi.

”Sekö tekee minusta valitun?” Emily kysyi.

”Ei varsinaisesti. Meille jumalat, sinä taidat kutsua heitä puisiksi jumaliksi, kertoivat, että ’puunkirouksen saava nainen on meidän valitsema ja te olette syntyneet palvelemaan häntä’”, Nev vastasi.

Emily nyökkäsi vaikka ei ollut asiasta edelleenkään aivan varma.

”Mennäänkö sitten asiaan?” Nav kysyi.

”Ole hyvä vain, velikulta”, Nev vastasi.

”Ensimmäisenä meidän pitää tarkastaa, että kirouksesi on terve ja ettei sitä ole kukaan yrittänyt väärinkäyttää”, Nav sanoi Emilylle.

”Ystäväni yrittivät poistaa sitä, kun sain sen”, Emily sanoi.

”Se ei haittaa, kirous on luultavasti ehtinyt jo toipua siitä”, Nav sanoi.

”Entä harjoittelu? Kuinka opin hallitsemaan kirousta tai hyödyntämään sitä edes jotenkin?” Emily kysyi.

”Se on seuraava vaihe. Harjoittelu tulee olemaan pitkä ja sinulle kivulias, mutta yritämme parhaamme mukaan auttaa sinua”, Nav sanoi.

”Osaatteko auttaa kivun kanssa?” Emily ihmetteli.

”Tiedämme paljon asioita, mitä ihmisten parantajat eivät ole vielä oppineet”, Nev vastasi.

”Harjoitteluvaiheen aikana ja erityisesti loppupuolella ja myös harjoittelun jälkeen meidän on lisäksi varmistettava, että kirouksesi ei leviä. Sinun kohdallasi se ei mahdollisesti ole ongelma, mutta tarkkailemme asiaa varmuuden vuoksi”, Nav sanoi.

”Luulen, että varovaisuus on hyväksi. En halua muuttua puuksi”, Emily sanoi.

”Mekään emme halua sitä”, Nav sanoi.

”Mikä on minun roolini?” Sija kysyi.

”Sinä toimit apuna ja Emilyn seuralaisena”, Nev sanoi.

Nav näytti kuitenkin siltä, että olisi mieluiten hätistänyt Sijan matkoihinsa.

”On kaikkien kannalta parasta, että joku on Emilyn seurana koko ajan ja tulee ilmoittamaan meille jos jotakin yhtäkkistä tapahtuu”, Nev sanoi enemmän Naville kuin Sijalle.

”Aloitetaanko sitten ensimmäinen vaihe eli tarkastus?” Nav kysyi.

Emily nyökkäsi ja alkoi riisua takkiaan, jotta puunkirous näkyisi kokonaisuudessaan. Emilyllä ja hänen lintuystävillään meni päivän loppu valoisa aika puunkirouksen tarkistuksessa ja Nav halusi vielä tehdä seuraavana päivänä toisen nopeamman tarkistuksen. Nav epäili, että jokin pimeä olisi yrittänyt koskettaa kirousta. Kun Emily kertoi Rafaelin käteen kosketuksesta tulleista palovammoista, Nev epäili, että pimeänaavistus, minkä Nav tunsi, johtui tästä kosketuksesta. Rafaelin aura oli niin voimakas, että variskolikko sanoi tuntevansa sen mökistä metsään saakka.

”Kun tutkii mökin auroja, tuntuu kuin siellä olisi vain suuri pohjaton kaivo”, Nev kuvasi tunnetta.

Kun tarvittavat tarkastukset oli tehty ja kirous todettu Navinkin puolesta hyväkuntoiseksi saattoi Emilyn harjoittelu alkaa.