torstai 18. huhtikuuta 2013

Rauhaisaa kesää III



Betula nana, osa 79

Versojen poiskääriminen ja kutistaminen takaisin pieneksi käden ympärillä olevaksi puunkiroukseksi kävi nopeammin kuin mitä niiden kasvattaminen oli kestänyt. Energiaa se kuitenkin vaati paljon ja kun puunkirous oli taas siististi Emilyn käden ympärillä, Emily puuskutti maassa selättään maaten voimat loppuneena.

”Seuraavaksi kokeilemmekin jotakin erilaista”, Nav sanoi.

”Mitä?” Emily sai puuskutuksen keskeltä sanottua.

”Luot ympärillesi suojakuoren versoista”, Nav sanoi.

”Eikö se ole ihan samanlainen homma kuin puunrunkoon tarttuminen?” Emily kysyi.

”Ei, se on paljon hankalampaa. Nyt sinun pitää keskittyä tarkkuuteen ja ohjata versoja paljon tarkemmin. Puunrunkoon kurottaessa et tee muuta kuin käsket versojen kasvaa eteenpäin”, Nav sanoi.

”Teen siis sitä, mitä tein sen yhden verson kanssa, kun tuin sillä muiden kasvua?” Emily kysyi.

”Sitä juuri, mutta paljon paljon enemmän”, Nav vastasi.

”Eiköhän se silti onnistu minulta”, Emily sanoi.

”Kokeile, niin näemme”, Nav sanoi.

Emily alkoi keskittyä ja hetken päästä versot kasvoivat taas. Tällä kertaa versot kastoivat kuitenkin hänen itsensä ympärille, kuten oli tarkoituskin. Versot peittivät Emilyn vasemman käden kokonaan, oikean käden osittain ja kasvoivat alas keskivartalon pintaa pitkin, kun Emily näki puiden seassa Mihailin. Emily jäi tuijottamaan Mihailia ja versojen kasvu pysähtyi keskittymisen herpaantumisen takia.

”Miksi ihmeessä lopetit?” Nav ihmetteli ja katsoi samaan suuntaan kuin Emily.

Mihailin nähdessään Nav rääkäisi säikähtäneenä.

”Se on Mihail”, Sija sanoi.

”Mitä teemme?” Emily kysyi.

”Hän ei saa tietää tästä”, Nav sanoi tiukasti.

”No hän näki jo”, Emily huomautti.

Mihail näytti huomanneen, että hänet oli huomattu, joten hän lähestyi Emilyä ja lintuja.

”Minä kerron hänelle totuuden. Se on parasta mitä voin tässä tilanteessa tehdä”, Emily sanoi.

”Et sinä voi”, Nav sanoi.

”Miksi en voisi?” Emily kysyi Navilta.

Nav ei vastannut.

”Anna hänen kertoa totuus. Se helpottaa meidänkin työtämme”, Nev sanoi Naville.

”Mutta sille Rafaelille ei saa kertoa”, Nav vaati ja lensi tiehensä.

Niv seurasi Navia, mutta Nev ja Sija jäivät Emilyn luokse.

”Mitä sinä oikein olit tekemässä täällä?” Mihail kysyi, kun hän pääsi Emilyn luokse asti.

”Mihail, minun täytyy kertoa sinulle jotakin”, Emily sanoi.

Mihail nyökkäsi ja jäi kuuntelemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti