torstai 2. toukokuuta 2013

Rauhaisaa kesää V


Betula nana, osa 81

Emily ja Mihail jatkoivat harjoitteluaan kumpikin omissa oloissaan jättäen toisensa rauhaan. Lopulta myös Rafael palasi mukanaan mies, joka näytti siltä, että tämä olisi asunut suolammessa viimeiset kolmekymmentä vuotta. Miehellä oli mukanaan myös kaksi harmaata aasia, jotka näyttivät molemmat niin vanhoilta, että niiden pitäisi kuolla kantamansa kuorman alla. Kumpikin kuitenkin kantoi kuormaansa sitkeänä ja iloisena.

”Mitä kuormissa on?” Mihail kysyi.

”Normaaleja tarvikkeita vain”, Rafael vastasi.

Tarvikkeita olikin joka lähtöön suolasta ja kuivamakkarasta aina nauloihin ja uusiin vaatteisiin. Rafael oli tuonut uusia vaatteita myös Emilylle ja Mihailille. Rafaelilla olikin yllättävän tarkka silmä vaatteiden koolle. Emilylle Rafael toi myös useammat hansikkaat. Kevyimmät olivat sellaiset, että niitä pystyi pitämään kesäkelilläkin käsissään.

”Ajattelin, että haluat pitää vasemman kätesi sisällön piilossa”, Rafael sanoi merkitsevästi.

Emily nyökkäsi, mutta ei lähtenyt keskustelemaan aiheesta.

Lopulta kuorma saatiin purettua ja suolammen mies lähti aaseineen pois. Meni kuitenkin pari päivää ennen kuin kaikki Rafaelin tuomat tarvikkeet löysivät oman paikkansa.

Rafael oli poissa ollessaan näyttänyt löytäneen runsaasti uutta puhtia opettamiseen ja niinpä Emily ja Mihail palasivat harjoittelemaan. Nyt harjoittelu oli kovempaa kuin koskaan aikaisemmin Rafaelin alaisuudessa. Emily ja Mihail huomasivat kumpikin hämmästyksekseen, että edistystä kevääseen verrattuna oli tapahtunut ja Rafaelin harjoittelun piiskausta oli helpompi ymmärtää.

Loppukesä ja alkusyksy kuluivat tiiviisti harjoittelun merkeissä. Emily jatkoi kiristyneestä harjoitustahdistaan huolimatta myös puunkirouksen harjoittamista. Harjoittelu kävi kuitenkin Emilyn voimille ja Nev alkoi olla tämän terveydentilasta jo huolestunut. Emily kuitenkin vakuutti, että jaksaa ja Nav antoi harjoittelun jatkua.

Pohjoisen kesä loppui lopulta lyhyeen ja Rafael päästi Emilyn ja Mihailin viikon levolle harjoittelusta vasta kun syksy oli jo pitkällä eikä ensilumi ollut enää kaukana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti