Betula nana, osa 88
”Meidän on parasta laskeutua tässä kohden maahan ja kävellä
varustukselle”, Narsha sanoi ja Sarnel ohjasi lentävän maton maahan.
He nostivat matkatavaransa selkäänsä ja Sarnel häivytti
lentävän maton pois.
”Miten luulet heidän suhtautuvan?” Mihail kysyin Narshalta.
”Luulen, että emme pääse vielä tänään sisälle”, Narsha
vastasi.
”Onneksi meillä on teltta mukana”, Emily sanoi.
”Luulen, että heillä sen verran on kuitenkin
vieraanvaraisuutta, että pääsemme vartiotupaan nukkumaan”, Narsha sanoi.
”Kävellään varustuksen alaportille ja otetaan asiasta selvää”,
Mihail sanoi.
Varustuksen alaportin vartijoilta ei kuitenkaan juuri
vieraanvaraisuutta herunut ihmisille. Narshan he olisivat ehkä juuri ja juuri
ottaneet yöksi vartiotupaan, mutta Narsha ei halunnut hylätä
matkaseuralaisiaan. Niinpä he pystyttivät teltan polun varteen puiden lomaan.
Sen verran vartijat kuitenkin matkalaisia säälivät, että he
saivat lämmintä ruokaa ja lupasivat välittää varustuksen päällikölle viestin
heidän saapumisestaan. Varustuksen päällikkö kutsuikin heidät luokseen heti
seuraavan päivänä puoliltapäivin. Yhteisellä päätöksellä Sija, Nav, Nev ja Niv
jäivät teltalle odottamaan.
Narshan kanssa samankokoinen, mutta lihaksikkaampi
nahkasuojuksiin varustautunut vartija avasi heille varustuksen alaportin ja
toinen vartija lähti johdattamaan heitä kohti päällikön tornia. Päällikön torni
löytyi varustuksen keskeltä ja siellä heitä odotti Narshaa hieman kookkaampi ja
paljon järeämpi karshaani, jolla oli vasemmassa poskessa näkyvä arpi.
”Narsha Sabenon! Mitä sinä tällä kertaa olet matkoiltasi
tuonut mukanasi?” Varustuksen päällikkö kysyi Narshalta heidän astuttua sisään
päällikön huoneeseen.
”Olen tuonut mukanani uusia ystäviä, Vilkram Noistramo”,
Narsha vastasi varustuksen päällikölle.
”Olet valinnut ihmisiä uusiksi ystäviksesi? Oletpa sinäkin
vajonnut alas”, Vilkram sanoi.
Emily ja Mihail vilkaisivat toisiaan miettien, että
kannattaako Vilkramin kommentista loukkaantua. Molemmat tulivat siihen
tulokseen, että ei kannattanut.
”Heistä muutamat ovat vieraassa kehossa ja tulimme siksi,
että he pääsisivät takaisin omiin kehoihinsa”, Narsha selitti.
”Haluatte siis päästä asioimaan vanhusten kanssa. Voi mennä
kauan ennen kuin saatte siihen lupaa, mikäli edes saatte luvan päästä portista
sisälle”, Vilkram sanoi.
”Uskon, että heillä ei ole kiire minnekään. Uskon myös, että
he ovat vanhimpien ajan arvoisia”, Narhsa sanoi.
”Uskot varmasti, mutta et ole edes esitellyt heitä”, Vilkram
sanoi.
Narsha tajusi virheensä ja rykäisi.
”Tässä on Mihail, hän on nuorimies vanhuksen kehossa”,
Narsha aloitti.
”Kyllä minä sen näen”, Vilkram huomautti.
”Tämä sammakko on hänen demoninsa, hänkään ei ole omassa
kehossaan”, Narsha sanoi.
”Tämähän kuulostaa mielenkiintoiselta”, Vilkram sanoi ja
nyökkäsi, mutta antoi Narshan jatkaa.
”Lisäksi tässä on Emily, joka on Mihailin ystävä”, Narsha
lisäsi.
”Ja ilmeisesti porukan ainoa, joka on omassa kehossaan”,
Vilkram sanoi.
”Kyllä ja lisäksi hänen linnut ovat ulkona vartioimassa
hänen telttaansa”, Narsha sanoi.
”Minkälaisia lintuja?” Vilkram kysyi.
”Yksi kuukkeli ja kolme varista”, Emily vastasi ennen
Narshaa.
”Kutsu heidät tänne”, Vilkram sanoi ja avasi ikkunan.
Emily epäröi hetken ja meni sitten ikkunalle viheltämään.
Sija saapui paikalle nopeasti ja kävi sitten hakemassa muut.
”Tässä on siis koko joukko?” Vilkram kysyi.
”Kyllä”, Narsha vastasi.
”Ja salaisuuksia teillä kyllä piisaa”, Vilkram sanoi, mikä
sai matkalaisten tunnelmat kiristymään.
”Mutta onneksenne minä en ole niistä kiinnostunut. Lähetän
viestiä porttien sisäpuolelle ja lähetän teille viestiä aiheesta sitten, kun
saan vastauksen. Saatte valita haluatteko majoittua varustuksen vierastuvassa
vai teltassanne”, Vilkram sanoi ja viittoi heidät poistumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti