Betula nana, osa 109
Mihail ja muut pääasiassa odottivat ja kuuntelivat, kun
vanhimpien neuvosto neuvotteli keskenään, mitä heille tulisi tehdä. Osa
neuvostosta oli auttamisen kannalla ja osa vastusti jyrkästi. Yksi neuvoston
jäsen oli jopa sitä mieltä, että heidät tulisi viedä orjiksi kaivokseen. Tämä
ehdotus kuitenkin Mihailin ja muiden onneksi hylättiin nopeasti.
Neuvottelut kestivät tunteja ja taas tunteja. Mihail alkoi
tuntea nälän sisällään ja hänen vatsansa kurni kovaäänisesti. Karshaanit eivät
kuitenkaan välittäneet tästä eivätkä he uskaltaneet pyytää ruokaa. Lopulta
karshaanit kuitenkin näyttivät päätyvän jonkinlaiseen ratkaisuun. Ainakaan he
eivät halunneet enää katsella heitä vieressä tuijottamassa.
”Olemme tulleet siihen tulokseen, että pääsette elossa
täältä pois. Tarkoittaen sekä tätä huonetta, että meidän maatamme. Haluamme
kuitenkin keskustella vielä joistakin yksityiskohdista. Menkää nauttimaan siksi
aikaa ateriaa, kun me puhumme”, Thoinea sanoi.
Tämän sanottuaan Thoinea kääntyi takaisin keskusteluun ja
heidät ohjattiin sivuovesta pieneen takahuoneeseen, joka oli kiireellä muutettu
ruokailutilaksi. Istumapaikkoja oli juuri riittävästi ja ruokaa kohtuullisesti.
Kaikilta lähti nälkä, mutta täydestä ei voinut kenenkään kohdalla puhua.
”Mitä luulet tapahtuvan seuraavaksi?” Mihail kysyi
Narshalta.
”En tiedä ollenkaan enkä uskalla arvailla mitään. Pyydän,
että ette kyselisi”, Narsha sanoi pää selkeästi painuksissa.
Mihail ja pöydällä kurnuttava Sarnel jakoivat pitkän ja
mietteliään katseen.
”Onko täällä naistenhuonetta jossakin?” Emily kysyi
painostavan hiljaisuuden keskellä.
Heille ruokaa tarjoillut karshaani nyökkäsi ystävällisesti
ja lähti näyttämään Emilylle tietä. Muut jäivät odottamaan takahuoneeseen.
Aika kului hiljaisuuden tukahduttamassa huoneessa tuskallisen
hitaasti. Lopulta heidät kuitenkin kutsuttiin takaisin vanhimpien neuvoston
saliin. Kenenkään olo ei ollut helpottunut aikaisemmasta, päinvastoin.
Mihail ja muut asettuivat toistamiseen vanhimpien neuvoston
eteen. Samalla Sali vajosi syvään hiljaisuuteen.
”Olemme tehneet päätöksen yhden asian osalta. Palautamme
teidät kaksi teidän oikeisiin kehoihinne”, Thoinea sanoi lopulta hiljaisen
odotuksen jälkeen.
Mihaililla ja Sarnelilla meni hetki reagoida uutiseen.
”Kiitän teitä suuresti jo etukäteen”, Mihail sai lopulta
sanottua.
”Kiitos on vastaanotettu. Seremonia järjestetään nyt tässä
tilassa ja sen suorittaa neuvoston jäsen Namdi Laavnil”, Thoinea sanoi.
Kun Thoinea oli saanut lauseen sanottua, vasemmalta
laskettuna toinen neuvoston edustaja nousi ylös kankealla liikkeellä.
Mustavalkoiseen pukeutunut Namdi Laavnil sai avustajaltaan kävelykepin, joka
oli odottanut hänen istuimensa takana, ja hän asteli vahvasti kävelykeppinsä
tukeutuen Mihailin eteen. Namdin avustaja seurasi tätä vierellä.
”Minä olen Namdi Laavnil. En ole tämän taikuuden osa-alueen syvimpiä
osaajia”, Namdi sanoi ja loi silmällään katseen siniseen ja oranssiin pukeutuneihin
karshaaneihin: ”Mutta hallitsen kuitenkin asiani. Paikalle jääkööt vain Mihail ja
hänen sammakkoystävänsä. Loput poistukoot paikalta. Tämä taikuus ei ole hauskaa
katseltavaa. Lisäksi emme halua tiedon siitä leviävän yhtään enempää kuin on
pakollista.”
Näin Mihail ja Sarnel jäivät vanhimpien neuvoston saliin
odottamaan taikaseremonian alkamista ja muut ohjattiin takaisin sivuhuoneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti