perjantai 3. tammikuuta 2014

Sopimuksia ja pettureita



Betula nana, osa 116

”Mitä sopimusta?” Mihail kysyi.

”Sopimusta, jossa sinut ja sammakkoystäväsi palautettiin teidän omiin kehoihinne”, oranssiin pukeutunut karshaani vastasi.

”Ei sellaista sopimusta ole ollut”, Mihail sanoi.

”Voi kyllä oli. Sitä ei vain kerrottu teille”, oranssiin pukeutunut karshaani.

Mihail tuijotti oranssiin pukeutuvaa karshaania viha silmissä kiiluen.

”Sellaista sopimusta ei enää ole”, Mihail sanoi.

”Se ei ole sinun päätettävissä”, oranssiin pukeutuva karhsaani sanoi ja nauroi.

Mihailin vihaa kurissa pitävien hermojen viimeiset rippeet olivat karisemassa pois. Huoneen täytti kylmä tuuli. Mihail lähti kävelemään kohti oranssiin pukeutunutta karshaania.

Kukaan ei uskaltanut astua Mihailin tielle. Eivät edes oranssiin pukeutuneen karshaanin henkilökohtaiset vartijat. Mihail nousi karshaanin istuimen ensimmäiset portaat ja tarttui karshaanin oranssin vaatteen rinnukseen kiinni.

”Missä Emily on?” Mihail kysy.

”Se ei kuulu sinulle”, oranssiin pukeutunut karshaani vastasi ylpeyttä pursuavalla äänellä.

Mihail mursi karshaanin kämmenen yhdellä lyönnillä.

”Missä Emily on?!” Mihail kysyi huutaen.

”Kaukana täältä”, Karshaani vastasi.

Äsken vielä karshaanin äänessä ollut ylpeys oli kadonnut ja nyt ääni oli murtumisen partaalla.

”Missä?!” Mihail karjui karshaanille.

Vartijat Mihailin ympärillä alkoivat saada rohkeuttaan takaisin ja lähestyivät Mihailia.

”Kaukana. Et enää saa heitä kiinni. He veivät hänet. Se oli osa sopimusta”, karshaani vastasi valittavalla äänellä.

”Minä tiedän missä Emily on”, mustavalkoiseen pukeutunut Namdi sanoi.

Namdin luokse oli neuvoston huoneen ulkopuolelta tullut viestiviejä karshaani. Namdi oli viestin kuultuaan noussut paikaltaan ja tullut lähelle Mihailia.

”Oletko sinäkin osa sopimusta?” Mihail kysyi raivoavalla äänellä.

”Olen, mutta eri sopimusta. Tein omat sopimukseni, kun huomasin, että veljeni tässä myy vieraitamme orjana ympäri maailmaa”, Namdi sanoi.

Vanhimpien neuvosto äännähteli paheksuvasti.

”Turha esittää. Minä tiedän, että lähes kaikki teistä tiesivät tästä ja osa oli siinä mukanakin”, Namdi sanoi ja loi paheksuvan katseen muuhun neuvostoon.

”Viekää hänet pois”, Namdi käski vartijoitaan ja osoitti oranssiin pukeutunutta karshaania.

”Me sen sijaan lähdemme pelastamaan rakastettuasi”, Namdi sanoi Mihailille.

Mihail nyökkäsi hyväksyvästi ja katseli kuinka oranssiin puettua karshaania vietiin pois.


[Kirjoittajan huomio: Pitkään lomalla oleminen näköjään sen verran suomentanut ajantajua, että tajusin torstain tulemisen ja menemisen vasta perjantaina puolella.]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti