torstai 9. tammikuuta 2014

Takaa-ajo alkaa III



Betula nana, osa 117

Karshaanien talleilla ei tuoksunut heinä. Sen sijaan ilmassa leijui raa’an lihan mehukas tuoksu. Ratsutkaan eivät olleet hevosia vaan suuria kahdella jalalla juoksevia liskoja.

”Nämä ovat kaksi kertaa nopeampia juoksijoita kuin nopeinkaan hevonen”, Namdi kertoi.

”Hyvä. Vauhtia tulemme tarvitsemaan”, Mihail sanoi.

”Lentävä mattoni olisi nopeampi”, Sarnel sanoi.

”Ilmassa emme pysty jäljittämään karkulaisia niin hyvin”, Namdi kertoi.

”Sinä sanoit, että alaisesi tietäisivät, missä Emily on”, Mihail sanoi.

”Sain heiltä viestin, että he ovat saavuttaneet vaunut, joissa häntä kuljetetaan. Vaunut ovat voineet karata ennen kuin yhytämme alaiseni”, Namdi sanoi.

Mihail nyökkäsi. Kummassakin liikkumistavassa oli riskinsä. Lentävällä matolla he olisivat huomattavasti nopeammin perillä, mutta ilmasta jälkien seuraaminen olisi mahdotonta.

”Lähdetään sitten”, Mihail sanoi.

”Saitteko kaikki tavaranne haettua?” Namdi kysyi.

”Saimme kaiken tarpeellisen”, Mihail vastasi.

”Hyvä. Pelkään, ettette tule hakemaan mitään, mitä jätätte tänne jälkeenne”, Namdi sanoi.

Namdin alaiset toivat heidän eteensä neljä suurta liskoa.

”Hypätkää ratsaille. Mukaan lähtevät alaiseni odottavat jo ulkona”, Namdi sanoi Mihailille, Sarnelille ja Narshalle ja nousi oman liskonsa satulaan.

Mihail ja Sarnel nousivat liskojensa selkään. Liskot olivat suuria ja vahvoja. Ne jaksoivat helposti kantaa jopa Sarnelia ja tämän kantamuksia. Mihail sen sijaan oli höyhenen kevyt liskolle, joka oli tottunut kantamaan karshaaneja.

”Narsha, ratsaille”, Namdi komensi edelleen pelosta kankeaa karshaania.

Narsha säikähti käskyä ja nousi vaivalloisesti ratsaille. Mihail katsoi karshaania. Tämä oli selvästi muuttunut. Itsevarmasta ja viisaasta oppineesta oli tullut pelkäävä kömpelys. Mihail ohjasi liskon Namdin liskon vierelle.

”Mitä hänelle on tapahtunut?” Mihail kysyi Namdilta ja vinkkasi Narshaan päin.

”Hän oli osa sitä kauppaa, jossa Emily myytiin. Hän kuitenkin paljasti paljon tietoa siitä sopimuksesta. Nyt hänellä ei ole enää paikkaa mihin mennä. Hänen paras mahdollisuutensa on seurata sinua”, Namdi sanoi.

Mihail vilkaisi Narshaa uudestaan. Karshaani todellakin näytti siltä, että olisi myynyt elämänsä.

”Entä jos en otakaan häntä seurueeseeni?” Mihail kysyi.

”Silloin tuomitset hänet melko varmasti kuolemaan”, Namdi vastasi.

”Kuolemaan voi tuomita sekin, että liittyy minun seuraani”, Mihail sanoi.

”Se on hyvin mahdollista, nuoriherra. Lähdetäänkö?” Namdi kysyi.

”Lähdetään”, Mihail vastasi.

Liskoilla ratsastava joukko lähti liikkeelle. Takaa-ajo oli alkanut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti