Betula nana, osa 122
”Jokainen minun opettamani loitsu sisältää eräänlaisen
allekirjoituksen. Jos tuon allekirjoituksen pystyy tunnistamaan, niin tietää
varmasti, että loitsu on minun opettamani”, luennoitsija kertoi luokan
etuosassa.
”Miksi kukaan vaivautuu koodaamaan loitsun sisälle oman
allekirjoituksen?” Mihail sanoi vierustoverilleen.
Mihail ja vierustoveri naurahtivat. Luennoitsija kuitenkin
keskeytti puheensa ja kääntyi kaksikkoon päin.
”Onko Netronovalla kysymys?” Luennoitsija kysyi.
”Ei ole”, Mihail vastasi.
”Juuri kuulin sinun kysyvät, että miksi vaivautua tähän”,
luennoitsija huomautti.
Mihail yritti keksiä jotakin selitystä, mutta luennoitsija
jatkoi tätä ennen.
”Olen tehnyt nämä allekirjoitukset juuri siksi, että minä
tai kuka tahansa teistä pystyy tunnistamaan loitsun juuri minun opettamaksi.
Allekirjoitus on myös erilainen jokaiselle opettamalleni luokalle. Katsokaa
siis vierustoverianne. Jos tunnistatte allekirjoituksen samaksi, mitä omassa loitsussanne
on, voi loitsija olla vierustoverinne”, luennoitsija sanoi.
Mihail kääntyi katsomaan vierustoveriaan. Mihailin vieressä
istui Joel.
Mihail etsi loitsun allekirjoituksen. Se oli täsmälleen
sama, mitä hän itsekin käytti.
Ensin Mihail ei voinut uskoa asiaa todeksi. Hän tarkisti ja
tarkisti, mutta allekirjoitus oli yhä sama. Mihail yritti miettiä ketä muita
hänen ja Joelin lisäksi kurssilla oli ollut. Sitten Mihail kuitenkin yhytti
ohuita magiajuosteita, joita puhdistusloitsu ei ollut hävittänyt. Ne Mihail
pystyi tunnistamaan yksiselitteisesti Joelin taikomiksi.
Mihail oli pakahtua epäuskosta. Hänen paras ystävänsä oli
kaapannut hänen, ehkä, tyttöystävänsä miltei maailman toisella puolella. Mistä
Joel oli edes tiennyt missä he ovat ja miksi ihmeessä hän tekisi jotakin
tällaista?
Nopeasti epätoivo kuitenkin muuttui vihaksi ja raivoksi.
Raivo tuntui pursuavan hänestä pihalle ja niin se tekikin. Mihail tunsi vihan
voiman virtaavan hänen lävitseen ja hän antoi sen päästä irti.
Vaunut räjähtivät kappaleiksi Mihailin purkautuvan raivon
tieltä. Mihailin taikavoimat raivosivat valtoimenaan hänen ympärillään.
Sarnel ja Namdi tulivat juoksujalkaa Mihailin luokse.
”Mihail, mitä tapahtuu?” Sarnel kysyi.
”Minun parhaan ystävän saasta on kaiken tämän takana!”
Mihail huusi ja päästi raivonsa täyteen voimaan.
Villinä pyörivä taikavoima irrotti lähipuista oksia ja nosti
pölyä maasta. Sarnel ja Namdi joutuivat pitämään päähineistään kiinni, etteivät
ne karanneet taikavoiman matkaan.
Sitten taivaalta syöksähti musta varjo, joka kaappasi
Mihailin matkaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti