torstai 8. toukokuuta 2014

Kobratyttö IV



Betula nana, osa 134

Emily puuskutti ja hiki valui hänen ohimoaan pitkin. Hän oli ilmassa puolen metrin korkeudella lattiasta. Puunkirous ympäröi hänet kauttaaltaan ja hänen koko vartalonsa iho oli muuttunut syvänvihreäksi. Puunkirouksen oksat yltivät joka puolelle huonetta ja olivat nostaneet hänet ilmaan. Emily oli kuin suuri tammi paksuine juurinen ja tuuheine latvustoineen.

”Olet uskomaton”, Nasha ajatteli.

”En tiedä itsekään kuinka kykenen tähän”, Emily ajatteli ja huohotti.

”Kehityt kuitenkin nopeasti”, Nasha ajatteli.

”Aikaisemmassa harjoittelussa oli varmaan jotakin vikaa. Aikaisemmin kehitys oli paljon hitaampaa”, Emily ajatteli.

”Ehkä se johtuu tästä ympäristön tuomasta paineesta”, Nasha mietti ajatuksissaan.

”Se on hyvin mahdollista”, Emily ajatteli.

Emily kokosi puunkirouksen oksia ympärilleen ja muodosti niistä suurta puumiestä muistuttavan hahmon ympärilleen. Lehden varisivat lattialle, kun puumiehen lehvästö osui kattoon.

”Mitä teet?” Nasha ajatteli kysymyksen mielessään.

”Haluan kokeilla yhtä juttua”, Emily vastasi mielessään.

Emily tiivisti puumiehen oikean jalan yhdeksi tiiviiksi yksiköksi. Vasemman jalan juuret pureutuvat lattiaan ja mursivat posliinilaattoja. Sitten Emily nosti oikeaa jalkaa.

Ensiaskel oli hoiperteleva ja Emily oli kaatua. Puumies kuitenkin pysyi pystyssä ja Oikea jalka osui lattiaan. Emily kokosi puumiehen kädet tiiviimmäksi, jotta tasapainon hakeminen olisi helpompaa. Toinen askel onnistui helpommin. Kolmas sitä helpommin. Pian Emily käveli puumiehenä kuin omalla vartalollaan.

Emilyn kävely ympäri huonetta oli aiheuttanut melua ja oven takaa kuuluu vartijoiden huutoa. Emily nosti sänkynsä oven eteen pystyyn ennen kuin vartijat ehtivät sisälle.

”Mitä aiot?” Nasha kysyi mielessään.

”Lähteä pois täältä”, Emily vastasi mielessään ja repi irti ikkunan karmin ja heitti sillä sängystä selvinneitä vartijoita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti