torstai 24. heinäkuuta 2014

Kylmä totuus II



Betula nana, osa 144

”Miten tällaista on voinut edes tapahtua?” Mihail kysyi.

”Kenraalikuvernööri on vanha mies eikä vanhuus ole tullut yksin. Se on tullut hulluuden ja raakuuden kanssa. Uskon myös, että hänen neuvonantajallaan on sormensa pelissä. Luulen, että hänen todellinen isäntänsä löytyy keisarikunnan pääkaupungista”, Mihailin isoäiti vastasi.

”Mitä me voimme tehdä?” Mihail kysyi.

”Ai heille?” Mihailin isoäiti kysyi.

”Niin”, Mihail vastasi.

”Emme mitään”, Mihailin isoäiti vastasi.

”Kai me nyt jotakin voimme tehdä”, Mihail sanoi.

”Kenraalikuvernöörillä on linnassaan pari tuhatta sotilasta toimettomana, saman verran lisää vartiotuvissa ympäri Léostaa. Meillä on talonväkeä parikymmentä, josta puolet on naisia”, Mihailin isoäiti sanoi.

”Onko kenraalikuvernöörillä velhoa?” Mihail kysyi.

”Mitä?” Mihailin isoäiti kysyi.

”Onko hänelle velhoa?” Mihail kysyi.

”On hänellä joku myrkynkeittäjä siellä myös”, Mihailin isoäiti vastaa.

”Mutta ei taisteluvelhoa?” Mihail kysyy.

Mihailin isoäiti tutkii Mihailin katsetta tarkkaan.

”Ei pitäisi olla”, Mihailin isoäiti lopulta vastaa.

Mihail nyökkää.

”Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinä lähdet sinne suin päin ryntäämään”, Mihailin isoäiti sanoo.

”Ei niin. Pitäähän sitä ensin tiedustella asioita ja tehdä suunnitelma”, Mihail sanoi.

Mihailin isoäiti ei näyttänyt iloiselta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti