torstai 14. elokuuta 2014

Harhautus



Betula nana, osa 147

Emilyn vatsan pohjaa kihelmöi. He olivat nyt vajaan kuukauden ajan levittäneet kahta huhua. Ensimmäinen huhu kertoi, että Léostan suurimmassa metsässä, Holtissa, olisi suuri hirviö. Alkuun huhun levittäminen oli vaikeaa, mutta kun ihmisiä alkoi kadota ja katoamispaikoille ilmestyä suuren tuntemattoman olennon jalanjälkiä, alkoi huhu kerätä nopeasti voimaa. Muutaman yksin metsässä partioineen sotilaan he olivat surmanneetkin. Suurin osa kadonneista oli kuitenkin rekrytointeja joukkoihin. Rekrytointeja kenraalikuvernööriä vastustaviin joukkoihin.

Toinen huhu oli levinnyt nopeammin. Se oli kuitenkin pysynyt salaisempana. Toinen huhu kertoi, että joku kasasi joukkoja kaatamaan kenraalikuvernöörin valta Léostassa ja palauttamaan valta Léostalaisille itselleen. Joukko oli kasvanut nopeasti.

Lopulta he olivat päättäneet, että oli aika hyökätä. Mihail johtaisi hyökkäystä yhdessä Sarnelin kanssa. Emily johti harhautusta yhdessä Karlin ja Hansin kanssa. Muut odottaisivat Netronovalassa. Harhautuksen oli määrä alkaa kohta, kun he hyökkäisivät metsän läpi kulkevan osaston kimppuun. Osastosta pääsisi juuri sopivasti muutama sotilas pakoon kertomaan suuresta hirviöstä. Tämä saisi toivottavasti kenraalikuvernöörin lähettämään joukkonsa metsään.

Emily kuuli metsän keskellä korkean vihellyksen.

”Hans on ilmeisesti valmis”, Emily sanoi.

”Odotetaan vielä viestintuojaa”, Karl sanoi.

Pian puiden välistä juoksi mies jousen kanssa. Suurin osa heidän joukoistaan oli maajusseja eikä heillä ollut tarjota heille kunnon aseistusta. Niinpä jousi oli yleisin ase. Yleensä kaikilla oli mukanaan myös kirves. Miekkamiehiä heillä oli yksittäisiä eikä ritareita ollenkaan.

”Olemme valmiit hyökkäämään”, mies jousen kanssa sanoi.

”Hyvä”, Karl sanoi.

”Olkaa valmiina”, Emily sanoi ja siirtyi kauemmaksi miehistä.

Puunkirous raivosi metsätiellä niin, että puut irtosivat juuriltaan. Taistelupaikalle jäi joukko runneltuja ruumiita ja valtavat urat hirviön temmellyksestä. Emily liioitteli tahallaan. Jälkien piti olla uskottavia. Viidentoista miehen osastosta pakeni kaksi ratsumiestä. Viiden miehen ruumiit he jättivät tielle varusteineen. Loput ruumiit he polttivat roviolla ja varusteet he ottivat joukoille.

”Tuolla pitäisi saada kenraalikuvernöörin joukot houkuteltua paikalle”, Hans sanoi ja hieroi uutta miekkaansa, jonka oli ottanut hyökkäyksen aikana jousella ampumaltaan mieheltä.

”Kunhan ei olisi ollut liioittelua. Emme halua herättää keisarikunnan huomiota”, Karl sanoi.

”Keisarikunta on kaukana täältä. Siihen meillä olisi aikaa”, Emily sanoi.

”Ei tarpeeksi aikaa”, Karl sanoi.

”Kyllä meillä olisi siihen aivan riittävästi aikaa”, Mihail sanoi.

Kolmikko kääntyi katsomaan taakseen. Mihail seisoi Sarnel ja Narsha rinnallaan. Mihail ja Sarnel olivat täydessä varustuksessa. Narsha sen sijaan kantoi pientä nuijaa lanteellaan.

”Mihail, mitä teet täällä?” Emily kysyi.

”Tulin katsomaan sinua”, Mihail sanoi.

Emily ryntäsi halaamaan Mihailia ja nuoripari suuteli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti