Betula nana, osa 147
Emilyn vatsan pohjaa kihelmöi. He olivat nyt vajaan
kuukauden ajan levittäneet kahta huhua. Ensimmäinen huhu kertoi, että Léostan
suurimmassa metsässä, Holtissa, olisi suuri hirviö. Alkuun huhun levittäminen
oli vaikeaa, mutta kun ihmisiä alkoi kadota ja katoamispaikoille ilmestyä
suuren tuntemattoman olennon jalanjälkiä, alkoi huhu kerätä nopeasti voimaa.
Muutaman yksin metsässä partioineen sotilaan he olivat surmanneetkin. Suurin
osa kadonneista oli kuitenkin rekrytointeja joukkoihin. Rekrytointeja
kenraalikuvernööriä vastustaviin joukkoihin.
Toinen huhu oli levinnyt nopeammin. Se oli kuitenkin pysynyt
salaisempana. Toinen huhu kertoi, että joku kasasi joukkoja kaatamaan
kenraalikuvernöörin valta Léostassa ja palauttamaan valta Léostalaisille
itselleen. Joukko oli kasvanut nopeasti.
Lopulta he olivat päättäneet, että oli aika hyökätä. Mihail
johtaisi hyökkäystä yhdessä Sarnelin kanssa. Emily johti harhautusta yhdessä
Karlin ja Hansin kanssa. Muut odottaisivat Netronovalassa. Harhautuksen oli
määrä alkaa kohta, kun he hyökkäisivät metsän läpi kulkevan osaston kimppuun.
Osastosta pääsisi juuri sopivasti muutama sotilas pakoon kertomaan suuresta hirviöstä.
Tämä saisi toivottavasti kenraalikuvernöörin lähettämään joukkonsa metsään.
Emily kuuli metsän keskellä korkean vihellyksen.
”Hans on ilmeisesti valmis”, Emily sanoi.
”Odotetaan vielä viestintuojaa”, Karl sanoi.
Pian puiden välistä juoksi mies jousen kanssa. Suurin osa
heidän joukoistaan oli maajusseja eikä heillä ollut tarjota heille kunnon
aseistusta. Niinpä jousi oli yleisin ase. Yleensä kaikilla oli mukanaan myös
kirves. Miekkamiehiä heillä oli yksittäisiä eikä ritareita ollenkaan.
”Olemme valmiit hyökkäämään”, mies jousen kanssa sanoi.
”Hyvä”, Karl sanoi.
”Olkaa valmiina”, Emily sanoi ja siirtyi kauemmaksi
miehistä.
Puunkirous raivosi metsätiellä niin, että puut irtosivat
juuriltaan. Taistelupaikalle jäi joukko runneltuja ruumiita ja valtavat urat
hirviön temmellyksestä. Emily liioitteli tahallaan. Jälkien piti olla
uskottavia. Viidentoista miehen osastosta pakeni kaksi ratsumiestä. Viiden
miehen ruumiit he jättivät tielle varusteineen. Loput ruumiit he polttivat
roviolla ja varusteet he ottivat joukoille.
”Tuolla pitäisi saada kenraalikuvernöörin joukot houkuteltua
paikalle”, Hans sanoi ja hieroi uutta miekkaansa, jonka oli ottanut hyökkäyksen
aikana jousella ampumaltaan mieheltä.
”Kunhan ei olisi ollut liioittelua. Emme halua herättää
keisarikunnan huomiota”, Karl sanoi.
”Keisarikunta on kaukana täältä. Siihen meillä olisi aikaa”,
Emily sanoi.
”Ei tarpeeksi aikaa”, Karl sanoi.
”Kyllä meillä olisi siihen aivan riittävästi aikaa”, Mihail sanoi.
Kolmikko kääntyi katsomaan taakseen. Mihail seisoi Sarnel ja
Narsha rinnallaan. Mihail ja Sarnel olivat täydessä varustuksessa. Narsha sen
sijaan kantoi pientä nuijaa lanteellaan.
”Mihail, mitä teet täällä?” Emily kysyi.
”Tulin katsomaan sinua”, Mihail sanoi.
Emily ryntäsi halaamaan Mihailia ja nuoripari suuteli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti