Betula nana, osa 153
”En ole tehnyt mitään pahaa”, Mihailin äiti sanoi.
”Äiti, se olen minä”, Mihail sanoi.
”Kuka?” Mihailin äiti kysyi.
”Mihail”, Mihail vastasi.
Mihailin äiti laski varovasti suojaustaan ja katsoi
kaltereiden toiselle puolelle.
”Oletko se todella sinä?” Mihailin äiti kysyi.
”Olen minä”, Mihail vastasi.
Mihailin äiti ponnahti pystyyn ja ryntäsi kaltereiden
luokse.
”Sinun pitää lähteä heti pois. Pakene, kun voit”, Mihailin
äiti sanoi.
”Niin teenkin, kunhan saamme sinut sieltä ulos ja löydämme
siskoni”, Mihail sanoi.
”Ei. Ei! Sinun pitää lähteä nyt. Älä jää aikailemaan”,
Mihailin äiti sanoi.
”Otamme sinut mukaan”, Mihail sanoi.
Mihail loitsi jäävaarnan, joka mursi sellin oven.
”Ei. He arvaavat, että sinä olet tullut vapauttamaan minut,
jos olen kadonnut”, Mihailin äiti sanoi.
”Ei sillä ole väliä”, Mihail sanoi.
”Oletko sinä Mihail Netronova?” Miesääni kysyi viereisestä.
”Olen”, Mihail vastasi.
Papin kaapuun pukeutunut mies oli tullut nojaamaan oman
sellinsä kaltereihin.
”Yläkerrassa halutaan sinun pääsi vadille”, mies sanoi.
”Sen uskon”, Mihail sanoi.
”Usko, mutta et tiedä kaikkea sen taustalla”, mies sanoi.
”Ja sinä tiedät?” Mihail kysyi.
”Tiedän minä jotakin. Esimerkiksi sen, missä sinun siskoasi
todennäköisesti pidetään”, mies sanoi.
”Kuka olet?” Mihail kysyi.
”Nils Tammi, tämän linnan pappi. Tai en kai enää ole tämän
linnan pappi, mutta olin”, mies vastasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti