torstai 13. marraskuuta 2014

Pieni voitto II



Betula nana, osa 159

”Hei”, Emily sanoi.

Emily hymyili Mihailille, joka hymyili takaisin.

”Hei”, Mihail sanoi.

”Miten isku sujui?” Emily kysyi.

”Ihan hyvin”, Mihail vastasi.

Sarnel katsoi Mihailia hiljaa. Netronovalaan paluu oli sujunut linnassa olleelta nelikolta hiljaisissa merkeissä. Nils ja Sarnel olivat kantaneet Mihailin äitiä siihen saakka kunnes Netronovalasta ja metsässä joukkoja harhauttamassa olleet miehet olivat tulleet vastaan. Vastaan tulleilla oli mukanaan kärry, johon Mihailin äiti pääsi mukavammin matkustamaan. Vankeus ei ollut tehnyt hänelle hyvää.

Netronovalan pihalla heitä vastassa oli Emilyn lisäksi Mihailin isoäiti.

”Kiitos jumalille, että olet vielä elossa”, Mihailin isoäiti sanoi.

”Jumalille kiitos, että äiti oli vielä elossa”, Mihail sanoi.

Mihailin äiti kannettiin sisälle toipumaan. Mihail, Sarnel ja Nils jäivät ulos vastaanottoväen seuraan. Nilsiä oudoksuttiin monelta suunnalta.

”Mikäs mies sinä olet?” Karl kysyi.

”Olen Nils Tammi, edesmenneen kenraalikuvernöörin entinen pappi”, Nils vastasi.

”Ja mitä teet täällä?” Karl kysyi.

”Me otimme hänet mukaan tyrmistä. Minä vastaan hänestä”, Mihail vastasi.

Mihail oli vaistonnut miesten Nilsiä kohtaan hieman vihamieliset katseet. Karl nyökkäsi.

”Yksi lisämies ei ole koskaan pahitteeksi, ei pappikaan. Meillä on sota edessä. Keisarikunta tietää pian, mitä täällä on tapahtunut”, Karl sanoi.

”Seuraava liike on hyökätä Earnestiin”, Mihail sanoi.

”Mitä?” Karl kysyi.

”Siskoani kuulemma pidetään siellä”, Mihail vastasi.

”Kuka niin sanoi?” Karl kysyi.

”Kenraalikuvernööri”, Mihail vastasi.

”Se on vaikea paikka hyökätä”, Karl sanoi.

”Minä ja Sarnel hoidamme sen”, Mihail sanoi.

”Minä tulen mukaan”, Emily sanoi.

”Minä myös”, Hans sanoi.

”Ei sinne kannata kenenkään lähteä. Se paikka on kaikille hyökkääjille kuolemaksi”, Karl sanoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti