torstai 15. tammikuuta 2015

Metsän varjo



Betula nana, osa 166

Emily huokaisi turhautuneena Earnestin läheisessä metsässä. Metsä oli aurinkoinen ja ilma oli raikas sateen vihdoin loputtua. Sade oli loppunut heidän saapumistaan seuraavana päivänä. Nyt toisen yön jälkeen Emily oli lähtenyt tutustumaan lähiseudun metsiin.

Ensimmäisenä iltana Earnestiin palaamisen jälkeen Emily oli järkyttynyt, kun Mihail oli kertonut todellisen syyn paluuseen. Hän halusi herättää sisarensa Alyssan takaisin eloon. Emilyn mielestä oli täysin epätodellista, että Mihail edes ajatteli moista. Puhumattakaan siitä, että yrittäisi tehdä sitä. Hän olikin koko illan yrittänyt puhua Mihailia ympäri, ettei tämä yrittäisi sitä. Mihailin päätä ei kuitenkaan käännetty.

Niinpä sateen loppuessa Mihail ja Nils sulkeutuivat keskenään linnoituksen kolmannen kerroksen huoneisiin, jotka Mihail oli aikaisemmin sinetöinyt. Hän teki sinetteihin ovet, joissa oli taikasalpa, jonka ainoastaan hän itse pystyi aukaisemaan. Emily jäi yksin seuraamaan Hansin, tämän miesten ja taistelussa antautuneiden miesten työtä.

Hans oli pistänyt antautuneet töihin linnoituksen jälleenrakentamiseksi heti sen jälkeen, kun Emily oli Mihailin kanssa lähtenyt käymään Netronovalassa. Nyt töihin osallistuivat myös Netronovalasta tulleet miehet. Muutama mies myös lähti hevoskärryjen kanssa takaisin Netronovalaan lisävarusteita hakemaan.

Seuraavana päivänä Emily ei enää jaksanut seurata linnan rakennustöitä, vaan hän lähti tutkimaan alueen lähimetsiä.

”Tuntuu metsä kenestäkään muusta oudolta?” Emily kysyi.

”Täällä on elotonta”, Nev vastasi.

Nasha sihisi sammaleen seassa.

”Mihin kaikki eläimet ovat menneet ja miksi?” Emily kysyi.

”Luulen, että ne ovat paenneet jotakin paha”, Nev vastasi.

”Taidan tietää, mikä tuo paha on”, Emily sanoi.

Mihailin yritys painoi hänen mieltään. Myös se, että Mihail näyttäytyi vain harvoin tullessaan syömään tai muutamaksi tunniksi nukkumaan, harmitti Emilyä. Hän kuitenkin yritti ymmärtää Mihailin tuskaa, vaikka se oli vaikeaa. Emily kulki alaspäin rinnettä paksujen kuusien välissä ja yritti unohtaa koko asian edes siksi aikaa, kun sai olla rauhassa metsässä.

”Olet viisas tyttö Emily Kajastus, mutta viisaat tytöt eivät leiki tulella”, miesääni sanoi.

Ääni tuli Emilyn takaa ja Emily kääntyi välittömästi ääntä kohden valmiina puolustamaan itseään.

”Sinä!” Emily sanoi.

Emilystä vähän matkan päässä olevalla sammaleisella kivellä istui mustaan kaapuun pukeutunut mies.

”Minä”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Mitä teet täällä?” Emily kysyi.

”Tulin tapaamaan sinua”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

2 kommenttia:

  1. HÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäikö osassa jokin asia epäselväksi? Voin yrittää asiaa selventää, jos koskettaa tätä tai aikaisempia osia, tulevaa en voine paljastaa :)

      Poista