torstai 25. kesäkuuta 2015

Ruhtinaan vastuu III



Betula nana, osa 187

Mihail katsoi hevosensa selästä vaunuja, joiden kyydissä hänen isoäitinsä oli. Hän oli päättänyt ottaa isoäitinsä mukaan koska Karl oli niin hänelle suositellut. Mihail ei kuitenkaan ollut varma olisiko suositus pitänyt torjua ja jättää isoäiti kuitenkin turvaan Netronovalaan. Matkustaminen ei tehnyt hänen iässään enää hyvää. Eniten Mihail pelkäsi kuitenkin sitä, että isoäidille sattuisi jotakin. Tähän pelkoon isoäiti oli kuitenkin vastannut omasta puolestaan, että jos hänelle sattuu jotakin, niin se ei haittaa sillä hänen aikansa lähteä tästä maailmasta oli muutenkin jo nurkan takana. Mihailin elämä ja tulevaisuus olivat kuulemma tärkeämpiä kuin hänen henkensä tai terveytensä.

”Olemmeko valmiita?” Mihail kysyi.

”Olemme, teidän ylhäisyytenne”, Nimmet vastasi.

Nimmet oli yksi Karlin luottomiehistä, jonka Karl oli asettanut Mihailin vartijaksi. Nimmetin asiaparina toimi Torkel. Molemmat olivat hyviä miehiä ja lähitilojen poikia.

”Lähdetään sitten liikkeelle”, Mihail sanoi.

Mihail käski hevosensa Bregon liikkeelle ja Nimmet antoi kolonalle lähtökäskyn. Mihail ratsasti ensimmäisenä ulos Netronovalan ympärille rakennetun paaluaidan portista ja kääntyi sitten ratsastamaan kohti ensimmäisen vierailtavan ruhtinaan linnoitusta.

Netronovala alkoi vaikuttaa enemmän linnoitukselta kuin maatilalta. Pihapiiri oli myös linnoitettu paaluaidalla ja rakennukset palosuojattu. Varsinaisen tilan rakennusten ympärille oli rakennettu suurempi paaluaita, josta Mihail oli juuri ratsastanut ulos. Sen sisällä oli hänen päävoimansa ja alue olikin täynnä telttoja ja enemmän ja vähemmän valmiita tupia, joita sotilaat olivat ajankulukseen rakentaneet. Paaluaitaa oli myös vahvistettu maamuurilla ja sen eteen kaivettu vallihauta joka syventyi päivä päivältä.

Netronovalassa oli vain kaksi tornia. Korkeampi torni oli rakennettu pihapiiriin ja toimi vartiotornina, josta käsin ympäristöä tarkkailtiin jatkuvasti. Toinen torni oli matalampi ja suojasi porttia. Portin torni oli vankempi ja sen alaosa oli vahvistettu kivellä.

Karl ratsasti Mihailin vierelle.

”Ei ole Netronovala entisensä”, Karl sanoi.

”Ei tule koskaan enää olemaan”, Mihail sanoi.

”Se on hyvin mahdollista”, Karl sanoi.

”Meidän pitäisi varmaan aloittaa kunnollisen linnan rakentaminen tähän lähelle”, Mihail sanoi.

”Et aikonut ottaa käyttöön kenraalikuvernöörin käyttämää linnaa?” Karl kysyi.

”En. Tiedän, että linna on esi-isieni rakentama, mutta se paikka puistattaa minua. Linna on kuitenkin tärkeä pitää varustettuna ja miehitettynä, sillä se on tärkeässä asemassa Léostan puolustuksen kannalta”, Mihail sanoi.

”Jos vihollinen pääsee vuorten yli”, Karl sanoi.

”Se pääsee. Ei meillä ole voimia pysäyttää sitä”, Mihail sanoi.

”Pelkään kansan puolesta”, Karl sanoi.

”Se on myös hyvä syy useisiin linnoihin. Kahteen linnaan mahtuu enemmän väkeä suojaan kuin yhteen linnaan”, Mihail sanoi.

”Linnan rakentamisessa menee vuosia”, Karl sanoi.

”Ja vuosia aikaa meillä ei ole. Joutunemme tähän hätään tyytymään Paaluaidan vahvistamiseen”, Mihail sanoi.

”Paaluaita vahvistuu joka päivä”, Karl sanoi.

”Ja hyvä niin”, Mihail sanoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti