torstai 3. syyskuuta 2015

Kuolleestamanaaja



Betula nana, osa 195

Mihail astui ulos. Netronovalan sisäpiha oli täynnä sotilaita. Sotilasjoukon keskellä oli iso tyhjä ympyrä. Sen keskellä seiso Nils Tammi, joka ei ollut yksin.

”Teidän ylhäisyytenne, olen palannut Earnestista”, Nils sanoi.

Mihail käveli Nilsin luokse ja Nils polvistui hänen eteensä. Nilsin seurue seurasi hänen malliaan.

”Miksi olet täällä etkä Earnestissa?” Mihail kysyi.

”Kuulin, että täällä olisi alkamassa sota”, Nils vastasi.

”Niin on alkamassa ja sitä suuremmalla syyllä sinun pitäisi olla Earnestissa, missä on turvallisempaa”, Mihail sanoi.

”Mutta minä olen tehnyt läpimurtoja, jotka voivat hyödyttää meitä sodassa”, Nils sanoi.

Mihail katsoi Nilsiä ja Nils katsoi takaisin. Miesten katseet kohtasivat eikä Nilsin katse ollut enää entisensä.

”Mitä sinä olet tehnyt?” Mihail kysyi.

”Herättänyt vain muutamia entisiä Earnestin puolustajia avukseni ja suojakseni ja sen lisäksi tarvitsin kuormajuhtia, joten etsin niitä käsiini”, Nils vastasi.

Suuria vankkureita vetivät karhut, jotka näyttivät yhtä eloisilta kuin Nilsin miehet.

”Entä se läpimurto?” Mihail kysyi.

”Siitä meidän on parempi keskustella sisällä”, Nils vastasi.

Karl astui Mihailin luokse.

”Tuota pappia sinun ei kannata päästää enää lähellesi”, Karl sanoi.

Karlin ääni oli sen verran kova, että myös Nils kuuli sen.

”Komentaja Sertova on nyt erehtynyt, en minä ole enää pappi”, Nils sanoi.

”Mikä sitten?” Karl kysyi.

”Olen kuolleestamanaaja”, Nils vastasi.

Netronovalan sisäpiha hiljeni kaikesta äänestä.

”Älkää alkako tässä ulkona riitelemään. Olette molemmat luotettuja neuvonantajiani”, Mihail sanoi.

Karl ja Nils katsoivat toisiaan paheksuvasti.

”Tulkaa, mennään sisälle”, Mihail sanoi.

”Odottakaa tässä”, Nils sanoi.

Elävät kuolleet korahtivat käskyn ymmärtämisen merkiksi.

”Eläville tiedoksi, ettei minun miesteni kanssa välttämättä kannata heti alkaa toveeraamaan. He suhtautuvat hieman epäilevästi ulkopuolisiin”, Nils sanoi.

Nils loi katseet ympärillään oleviin sotilaisiin, jotka pitivät tiukasti kiinni aseistaan.

”Mennäänkö sitten, teidän ylhäisyytenne?” Nils kysyi.

”Nimmet ja Torkel. Jääkää varmistamaan, että Nilsin miehiä ei häiritä”, Mihail sanoi.

Mihail kääntyi sisälle ja Karl ja Nils seurasivat häntä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti