Betula nana, osa 202
”En pidä tästä”, Edkar sanoi.
”He ovat hyviä neuvottelijoita”, Mihail sanoi.
Mihail ja Edkar olivat kahdestaan alhaalla vedenväen
luolassa. Muut olivat leirissä. Neuvottelut vedenväen kanssa olivat kestäneet
kolme päivää ja vedenväki tuntui tietävän liiankin hyvin sen kuinka paljon
Mihail apua tarvitsi.
Vedestä kuului sihinää ja vedenväki nousi ylös vedestä.
”Uskon, että olemme lähes saavuttaneet yhteisymmärryksen
siitä, mitä sinä tarvitset”, Nael’aval sanoi.
Nael’aval oli vedenväen kruunupäinen kuningas.
”Tarvitsen sotilaita. Olen sanonut sitä alusta asti”, Mihail
sanoi.
”Et sinä tarvitse sotilaita, sinun tarvitsee vain päästä
eroon vihollisarmeijasta”, Nael’aval sanoi.
”Ja siihen tarvitsen sotilaita”, Mihail sanoi.
”Et välttämättä”, Nael’aval sanoi.
Mihail ei edes kysynyt mitä Nael’aval tarkoitti. Hän oli
kahden päivän aikana kyllästynyt vedenväen arvuutteluihin.
”Nyt meidän vain pitää keskustella siitä, mitä me saamme
siitä hyvästä, että hankkiudumme sinun vihollisarmeijastasi eroon”, Nael’aval
sanoi.
Nyt Mihail ymmärsi, mistä Nael’aval oli puhunut.
”Edkar, mene ylös leiriin ja käske alkaa purkaa leiriä. Nämä
neuvottelut loppuvat pian”, Mihail sanoi.
Edkar katsoi Mihailia hieman ihmetellen, mutta nyökkäsi
sitten ja lähti pois luolasta.
”Mitä siis haluatte?” Mihail kysyi.
”Luulen, että tiedät jo”, Nael’aval vastasi.
”Haluatte kuolleita”, Mihail sanoi.
”Ehkä niitäkin, mutta ne ovat vain sivujuonne. Haluamme
maata”, Nael’aval sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti