Mereen uppoava Netronovala

Betula nana, osa 206

Mihail katseli surullisena, kun hänen kotiseutunsa upposi Ahdin ammottavaan kitaan. Hän oli halunnut tulla seuraamaan kaikkien vastusteluista huolimatta sitä, kun Netronovala upposi mereen. Lähes koko muu Léosta oli jo mereen uponnut. Vedenväki oli tosin luvannut kunnioittaa Mihailin kotipaikkaa sen verran, että paikalle jäisi pieni saari.

Yksi syy siihen, että Mihail halusi näyttää surevalta, ja suri hän oikeastikin, kotiseutunsa tuhoutumisesta, oli se, että kaikki eivät olleet hänen tekemäänsä sopimukseen tyytyväisiä. Erityisesti Karl ja Yldrim olivat Mihailin päätökseen hyvin pettyneitä. Karlin uskollisuutta Mihail ei epäillyt, sillä mies oli ollut hänen perheensä palveluksessa koko ikänsä. Yldrim sen sijaan oli toista maata.

”Joko lähdemme?” Sarnel kysyi.

”Ei vielä. Haluan nähdä tämän loppuun”, Mihail vastasi.

Mihailin vieressä Netronovan tuhoa katseli Edkar.

”Surullinen päivä”, Edkar sanoi.

”Tiedän. Meillä ei kuitenkaan olisi ollut mitään mahdollisuutta voittaa maataistelua. Saa nähdä mitä meritaistelun kanssa käy. Toivon, että taikavoimani riittävät”, Mihail sanoi.

Edkar nyökkäsi. Hänkin oli aluksi vastustellut Mihailin sopimusta vedenväen kanssa, mutta kun Mihail oli kertonut todellisen tilanteen taisteluun lähtemisestä, oli hän alkanut tukea Mihailia.

”Mihin menemme meritaistelun jälkeen?” Edkar kysyi.

”Suuren keisarikunnan eteläpuolella on vanhan ihmissivilisaation jäännökset. Alue tunnetaan nimellä Aegyza Menemme sinne”, Mihail vastasi.

”Sehän on aivan keisarikunnan kupeessa”, Edkar sanoi.

”Meillä on siinä autiomaa suojana kaikkiin muihin suuntiin paitsi merelle ja alue ei kuulu eikä ole koskaan kulunutkaan keisarikuntaan, joten heillä on isompi kynnys lähteä sinne hyökkäämään. Tietysti he varmasti janoavat kostoa, mutta niin teemme mekin. Keisarikunnalla on kuitenkin myös sota meneillään Imperiumia vastaan ja he menettivät juuri monta armeijallista sotilaita, joten he eivät hyökkää kimppuumme enää kovinkaan heppoisesti”, Mihail vastasi

”Ainakaan suurella joukolla”, Edkar sanoi.

”Niin”, Mihail sanoi.

”Tähän Aegyzaan liittyy varmaan myös Nilsin kyvyt?” Edkar kysyi.

”Kyllä. Siellä pitäisi olla paljon hyvin säilyneitä jäännöksiä armeijan rakentamiseksi”, Mihail sanoi.

”Onko se muuten sellaista aluetta, että siellä elävätkin pärjäävät?” Edkar kysyi.

”Jokialueen pitäisi olla kohtalaisen vehreää”, Mihail vastasi.

”Sitten siellä varmasti asuu jokin verran väkeä”, Edkar sanoi.

”Se nähdään sitten, kun pääsemme sinne”, Mihail sanoi.

Mihail ja Edkar käänsivät huomionsa takaisin mereen uppoavaan Netronovalaan.

Lopulta Netronovalasta jäi jäljelle vain pieni saari. Saari oli juuri sen kokoinen, että kivijalkaan saakka palanut tilan päätalo mahtui sille.