torstai 11. helmikuuta 2016

Taistelu merellä VII



Betula nana, osa 216

Qael Viadrosin myrkky oli vahvaa ja tappavaa. Siinä oli kuitenkin yksi heikkous. Se ei aiheuttanut hallusinaatiota taikavoimien näkemiseen.

”Mitä?” Qael Viadros kysyi.

”Myrkyssäsi on heikkouksia. Se ei aiheuta hallusinaatiota taikavoimien näkemiseen. Voin nähdä siis kaiken”, Mihail vastasi.

”Mutta sinun pitäisi kuolla ennen kuin huomaat sellaista”, Qael Viadros sanoi.

”Myrkyssäsi on myös toinen heikkous. Se on taikamyrkkyä. Oikea myrkky olisi minut jo varmasti tappanut, mutta taikamyrkkyä voi hidastaa pelkällä taikavoimalla. Se ei onnistu kaikilta, mutta minulta onnistuu”, Mihail sanoi.

Qael Viadros hypähti kauemmaksi Mihailista.

”Et karkaa minulta minnekään”, Mihail sanoi.

Mihail nosti kättään ja ohjasi jäämassaa Qaelin perään. Jäämassat jahtasivat Qaelia nopeammin kuin tämä ehti jääaaltojen kärkiä hajottaa myrkkynuolilla. Lopulta Qael Viadros oli kiinni jäässä.

Mihail asteli vastustajansa luokse ja taikoi käteensä jäisen miekan.

”Anteeksi, jos olen tässä nyt brutaali ja nopea. Me molemmat kuitenkin tiedämme, ettei minulla ole liikaa aikaa tuhlattavaksi”, Mihail sanoi.

Qael ei sanonut mitään, vaan yritti rimpuilla ahtojäästä irti.

”Sano terveisiä tuonelaan”, Mihail sanoi.

Mihail työnsi jäämiekan Qael Viadrosin läpi. Qael ei huutanut. Hän vain katsoi Mihailia epäuskoisena.

”Sinä olet kirottu mies”, Qael Viadros sanoi.

”Tietäisitkin kuinka monesti”, Mihail sanoi.

Qaelin Viadros nauroi ja sitten hän kuoli.

”Kirottu niin elämässä kuin kuolemassakin”, Mihail sanoi.

Mihail tiesi, ettei hänellä ollut aikaa hukattavana. Hän tunsi sisällään myrkyn poltteen ja hän oksensi lammikon verta myrkyttäjänsä ruumiin eteen.

”Elämässä ja kuolemassa kirottu olet kohta sinäkin, Qael Viadros”, Mihail sanoi.

Mihail alkoi valmistella eläytysloitsua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti