Lieskat vastakkain IV

Betula nana, osa 221

Narsha nousi Suuren keisarikunnan laivaan. Merimiehet ja sotilaat katsoivat karshaania ihmetellen. Kukaan tuskin oli nähnyt elämänsä aikana karshaania. Narsha ei välittänyt katseista.

Toen Virsna nousi laivaan Narshan takana.

”Ihmettelen, miksi tulit vapaaehtoisesti laivaan”, Toen sanoi.

Narsha hymähti.

”Pelaan vain aikaa”, Narsha sanoi.

”En pysty kuvittelemaan sellaiselle syytä. Te olette hävinneet. Laivastomme on paremmin aseistettu, kapinanne johtaja on mennyttä ja ainoa, joka vielä taistelee, on demoninne. Voin luvata sinulle, ettei Baenos Ylämaa häviä yhdelle demonille”, Toen sanoi.

Narsha katsoi kaukana siintävää ja edelleenkin tiukkana jatkuvaa kaksinkamppailua.

”Pelaan silti aikaa”, Narsha sanoi.

Toen Virsna tuhahti turhautumistaan.

”Jos et olisi karshaani, olisit jättänyt sinut hukkumaan”, Toen sanoi.

”Hyvä siis, että olen karshaani”, Narsha sanoi.

Ylhäältä kuului merimiesten huutoja, jotka kertoivat laivan olevan lähtövalmis.

”Voimme varmaan palata suoraan taistelun ytimeen nyt, kun ei teistä olekaan vastustusta”, Toen sanoi.

”Sinäkö määräät, mihin tämä laiva menee?” Narsha kysyi.

”Tällä hetkellä kyllä, kun herra Ylämää on estynyt”, Toen vastasi.

”Sitten suosittelen jättämään taistelun sotilaille”, Narsha sanoi.

Toen kääntyi Narshaan päin.

”Sinä et siitä päätä”, Toen sanoi.

”En päätäkään. Minä annan vain suosituksia ja ehdotuksia”, Narsha sanoi.

”Ja minä voin olla niitä kuuntelematta”, Toen sanoi.

Toen ei selvästikään pitänyt Narshan ehdotuksesta jättää taistelu sotilaille. Hän otti asian henkilökohtaisena loukkauksena.

”Ennen kuin teet mitään äkkinäistä, ehdotan katsomaan taaksesi”, Narsha sanoi.

”Minua et noin yksinkertaisella tempulla huijaa”, Toen sanoi.

”Tulit jo huijatuksi”, Mihail sanoi.

Toen kääntyi, mutta hän oli jo myöhässä. Toen ehti kääntyä vain sitä varten, että Mihailin jäämiekka lävisti hänet.

”Mitä? Miksi olet elossa?” Toen kysyi.

”Minä en niin helpolla kuole”, Mihail vastasi.

Mihail veti miekkansa pois Toen sisältä ja tämä putosi laivan kannelle polvilleen. Toen nosti katseensa ja huomasi Mihailin takana seisovan Qael Viadrosin.

”Qael, mitä sinä teet?” Toen kysyi.

Qael Viadros ei välittänyt Toen kysymyksestä.

”Ystäväsi onkin nyt minun ystäväni”, Mihail sanoi.

”Ei ole mahdollista”, Toen sanoi.

”Ja nyt tämä laiva on minun”, Mihail sanoi.

Mihail katkaisi Toen Virsnan kaulan ja päätti hänen kärsimyksensä.