Betula nana, osa 246
Mihail ja Emily kulkivat muusta seurueesta edellä. He olivat
jo paluumatkalla takaisin kohti jokea ja rakennustyömaata. Nils ja Edkar olivat
jääneet jatkamaan valmisteluja.
”Oletko tyytyväinen?” Mihail kysyi.
”Mihin?” Emily kysyi.
”Valmisteluihin”, Mihail vastasi.
”En tietenkään ole tyytyväinen” Emily sanoi.
”Miksi et?” Mihail kysyi.
”Koska niitä ylipäätään tehdään”, Emily vastasi.
”Mutta jos ne nyt tehdään viimeiseksi hätävaraksi, niin
oletko tyytyväinen siihen?” Mihail kysyi.
”Minun on varmaan pakko tyytyä siihen”, Emily vastasi.
Mihail katsoi Emilyä, joka ei vaikuttanut ollenkaan
tyytyväiseltä.
”Haluan vain varmistaa, että tämä kaikki ei valu tyhjään”,
Mihail sanoi.
”Tiedän. Toivon vain, että tämä kaikki ei lopulta johda
mihinkään paljon pahempaan”, Emily sanoi.
”Kuinka voisi johtaa?” Mihail kysyi.
”En tiedä, minulla on vain sellainen tunne”, Emily vastasi.
”Jospa se on vain tunne eikä aavistus tulevaisuudesta.
Toivoisin vain, että voisimme täällä vihdoin keskittyä rakentamaan omaa
elämäämme”, Mihail sanoi.
Mihail otti Emily kädestä kiinni ja hymyili tälle. Emily
vastasi hymyyn.
”Se olisi mukavaa”, Emily sanoi.
Mihail ja Emily suutelivat.
”Tehdään yhdessä se tulevaisuus mahdolliseksi”, Mihail
sanoi.
Emily nyökkäsi.
”Haluan tehdä vielä yhden asian ennen kuin lähdemme täältä”,
Mihail sanoi.
”Mitä?” Emily kysyi.
”Haluan käydä tuolla suurimmassa pyramidissa”, Mihail sanoi.
Emily katsoi Mihailia yllättyneenä.
”Miksi ihmeessä?” Emily kysyi.
”Lähinnä seikkailun halusta ja henkilökohtaisesta
mielenkiinnosta”, Mihail sanoi.
Mihail kääntyi kohti suurinta pyramidia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti