torstai 1. joulukuuta 2016

Taistelu Aegyzasta alkaa III



Betula nana, osa 256

Aternilaisten sotavoimien mahti paljastui kokonaisuudessaan vasta siinä vaiheessa, kun joukot alkoivat lähestyä kaupunkia. Näkypiirissä näkyvien sotilaiden rivit tuntuivat jatkuvan loputtomiin.

”Tässä ei ole vain aternilaisia, tässä on väkeä kaikkialta Ylä-Aegyzasta”, Setenh sanoi.

”Pitää toivoa, etteivät ala-aegyzalaiset ole yhtä herkkiä lähtemään sotaan”, Mihail sanoi.

Setenh oli hetken ajan hiljaa.

”Ei, ei heidän pitäisi olla”, Setenh sanoi.

”Onko tämä oikeasti tietoa vai vain arvailua?” Karl kysyi.

Katseet alkoivat kääntyä Setenhiin päin.

”En tiedä”, Setenh vastasi.

”Eli voimme saada selkäämme yllätyksen?” Hans kysyi.

”Se voi olla mahdollista”, Setenh vastasi.

”Miksi et ole sanonut tästä aikaisemmin?” Sarnel kysyi.

”Koska en tiennyt, että ylä-aegyzalaiset lähtisivät aternilaisten mukaan”, Setenh vastasi.

”Tiesitkö, että tämä voisi olla mahdollista?” Karl kysyi.

”Tietysti tämä oli mahdollista. Sehän on aivan luonnollista. Te olette ulkomaalaisia, jotka ovat tunkeutuneet Aegyzaan ilman täällä asuvien suostumusta ja olette rakentaneet tänne kysymättä oman linnoituksenne”, Setenh vastasi.

”Jos saanen muistuttaa, niin ei täällä ole pelkästään ulkomaalaisia ollut uutta kaupunkia ja linnoitusta rakentamassa”, Mihail sanoi.

”Ei toki. Olemme mekin tehneet osamme. Mutta en tiedä mitä muuriemme ulkopuolella ajatellaan”, Setenh sanoi.

”Tähän olisi pitänyt varautua paremmin”, Hans sanoi.

”Minä yritin varautua. Lähetin miehiä pitkin maata keräämään tukea. Harva on ylipäätään palannut ja vielä harvempi toi hyviä uutisia”, Setenh sanoi.

Kaikki tiesivät, että heidän ainoa mahdollisuus voittaa taistelu oli laajamittainen kuolleestamanaus nekropolissa.

”Onko meillä mitään mahdollisuuksia voittaa?” Hans kysyi.

”Aina on mahdollisuus voittoon”, Mihail vastasi.

”Mutta millä hinnalla?” Karl kysyi.

”Sillä hinnalla, mitä voitto vaatii”, Mihail sanoi.

”Se, että meidän täytyy manata kuolleesta kaikki nekropoliin haudatut, on liian kallis mistään voitosta”, Emily sanoi.

”En haluaisi tehdä sitä, mutta meillä ei ole muita vaihtoehtoja”, Mihail sanoi.

”Voimmeko edes yrittää?” Emily kysyi.

Emily katsoi Mihailia suoraan silmiin. Mihail astui Emilyn luokse ja asetti kätensä Emilyn kasvon molemmin puolin.

”Haluan, että sinä olet varmasti turvassa”, Mihail sanoi.

”Minä pyydän”, Emily sanoi.

Mihail mietti hetken ajan ja suuteli sitten Emilyn otsaa.

”Karl, kuinka kauan luulet meidän selviävän ilman kuolleiden apua?” Mihail kysyi.

”Ehkä viikon. Riippuu kuinka suurella voimalla aternilaiset hyökkäävät ja tuleeko hyökkäys usealta suunnalta. Sekä tietysti siitä, miten paljon taikojia on kummallakin puolella”, Karl vastasi.

”Aternilaisialla tuskin on velhoja. Taikuus on täällä harvinaista”, Setenh sanoi.

”Hyvä on. Yritetään parhaamme. Tapaamme heidän johtajansa huomenna ja sitten taistelu alkaa”, Mihail sanoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti