Betula nana, osa 269
Nils Tammi oli kutsunut Mihailin nekropoliin kuulemaan
uusimmista tutkimuksistaan.
”Oletko löytänyt jotakin uutta?” Mihail kysyi.
”Niinkin voisi sanoa. Olet tutkinut ystäväämme ja
sukulaistasi Edkar Netronovaa, joka ei ole enää aivan yhtä terävä kuin
kuolleesta herätessään”, Nils vastasi.
”Olen huomannut, valitettavasti. Samoin myös varmasti moni
muu. Siksi olen yrittänyt pitää Edkaria poissa kaupungista. En halua, että
eläville tulee yhtään enempää syitä pelätä kuolleiden muuttuvan mielettömiksi
hirviöiksi”, Mihail sanoi.
”Hän ei ole ainoa, jolle on käynyt samoin”, Nils sanoi.
”Mitä heille tapahtuu ja miksi?” Mihail kysyi.
”Luulen, että sillä on tekemistä kuolleesta herättämisen
kanssa. Erityisesti, jos kuollut pitää oman tietoisuutensa ja luonteensa.
Heidän mielensä alkaa pikkuhiljaa rappeutua ja heidän älykkyytensä pudota.
Luulen, että he putoavat lopulta samalle tasolle niiden kanssa, jotka on vain
elävöitetty”, Nils vastasi.
”Mitä sille voisi tehdä?” Mihail kysyi.
”Sitä olenkin yrittänyt tutkia. Luulen, että he tarvitsevat
jotakin”, Nils vastasi.
”Tarvitsevat jotakin mitä?” Mihail kysyi.
”Jotakin, mikä korvaa ruuan tarpeen elävillä”, Nils vastasi.
”Korvaa ruuan tarpeen?” Mihail kysyi.
”Niin. Meidän kaikkien pitää syödä, jotta pystymme elämään.
Ilmeisesti myös kuolleet tarvitsevat jotakin vastaavaa”, Nils vastasi.
”Mutta hehän ovat kuolleita”, Mihail sanoi.
”Niin ovat”, Nils sanoi.
”Eiväthän kuolleet tarvitse ruokaa”, Mihail sanoi.
”Eivät varsinaisesti ruokaa, vaan jotakin muuta”, Nils
sanoin.
”Miksi?” Mihail kysyi.
”Pystyäkseen pysymään normaaleina. Syytä sille en ole vielä
löytänyt”, Nils vastasi.
Mihail näytti huolestuneelta.
”Miten monia kuolleita tämä koskee?” Mihail kysyi.
”Luulen, että kaikkia”, Nils vastasi.
”Pystyykö sen korjaamaan?” Mihail kysyi.
”Koko elävien maailman kannalta minä toivon, että pystyy. En
tiedä, mitä voi tapahtua, jos epäkuolleemme ryöstäytyvät käsistä”, Nils
vastasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti