torstai 16. marraskuuta 2017

Ruhtinaan linna II



Betula nana, osa 303

Mihail kävi keskuslinnan työskentelyhuoneessaan päivän aikana saapuneita asiakirjoja. Nelli ja Ahti olivat hänen apunaan. Nils Tammi oli lähettänyt nuoret takaisin Mihailille, koska oli kokenut, ettei enää tarvinnut heidän apuaan. Mihail epäili, että Nils vain piti enemmän omista seuraajistaan.

Asiakirjoja ja niiden mukana työtä oli paljon. Mihail huokaisi ja nojasi työtuolinsa selkänojaan.

”Onko kaikki hyvin, ruhtinas?” Nelli kysyi.

”Kyllä. Tätä työtä on vain niin paljon”, Mihail vastasi.

”Voimmeko auttaa jotenkin, ruhtinas?” Ahti kysyi.

”Autatte jo paljon”, Mihail vastasi.

”Ehkä rouva Emily voisi myös auttaa. Hän varmasti auttaisi, jos ruhtinas kysyisi. Rouva on aina niin avulias ja ystävällinen”, Nelli sanoi.

Mihail naurahti.

”Ehkä minun täytyy kysyä. En ole kyllä aivan varma siitä, miten halukas Emily on paperitöihin”, Mihail sanoi.

Nelli näytti hieman pettyneeltä. Tämä piti Emilystä kovin.

”Mutta minä lupaan kysyä häneltä vielä tänään”, Mihail sanoi.

Nelli nyökkäsi innokkaasti.

Mihail siirsi ajatuksensa taas takaisin pöydällä oleviin paperipinoihin. Apua hän kyllä todella tarvitsi tämän kaiken hallinnon pyörittämiseen. Ehkäpä Emilyn kysyminen voisikin olla hyvä ajatus.

Mietiskellessä Mihailin käsi vaelsi koskemaan hänen kaulassaan olevaa korua. Koru oli mustaan kaapuun pukeutuneen miehen antama ja se oli tuntunut viimepäivinä raskaammalta kuin pitkään aikaan. Mihail pelkäsi, että se enteili jotakin pahaa. Nytkin koru tuntui muuttuvan koko ajan raskaammaksi.

Sitten Mihail tunsi läsnäolon.

Mihail ponnahti ylös tuoliltaan ja sai Nellin ja Ahdin säikähtämään.

”Lopetetaan tältä päivältä. Jättäkää paperit siihen ja käykää katsomassa onko Emilylle jotakin tehtävää teille. Jos ei ole, niin voitte pitää loppupäivän vapaata”, Mihail sanoi.

Nelli ja Ahti katsoivat tosiaan ihmetellen. He toivat käsissään pitämät paperit Mihailin pöydälle ja olivat lähdössä pois, kun huoneen ovelta kuului koputus.

”Niin?” Mihail kysyi.

”He-herra ruhtinas, te-teille on vieras”, vartija vastasi.

”Pieni hetki”, Mihail sanoi.

Mihail kääntyi nopeasti Nellin ja Ahdin suuntaan.

”Menkää nopeasti tuolta toisesta ovesta”, Mihail sanoi.

Mihail osoitti kädellään huoneen perällä olevaa pienempää ovea, jota hän itse käytti kulkiessaan työhuoneensa ja makuusalinsa välillä.

”Selvä”, Ahti sanoi.

Nelli ja Ahti eivät ehtineet liikahtaa, kun huoneen pääovi aukesi. Sisään astuu mustaan kaapuun pukeutunut mies.

”Anteeksi, en kai häiritse mitään”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti