torstai 21. joulukuuta 2017

Ruhtinaan linna VII



Betula nana, osa 308

Emily odotti rauhattomana Mihailia omassa makuusalissaan. Hän oli laittanut Nellin ja Ahdin nukkumaan ja toivoi, etteivät nämä näkisi painajaisia. Mustaan kaapuun pukeutuneella miehellä oli sellainen vaikutus, että lapset saattaisivat nähdä painajaisia vaikka koko lopunikäänsä. Harva olento aiheutti samanlaista kauhua kuin mustaan kaapuun pukeutunut mies.

Lopulta Mihail saapui. Kun Emily näki, että Mihail saapui yksin, hän hyppäsi suutelemaan tätä. Suudelman jälkeen he halasivat pitkään.

”Mitä hän halusi?” Emily kysyi.

”Tiesit, kuka luonani oli?” Mihail kysyi.

”Lasten kuvauksesta ei voinut erehtyä, valitettavasti”, Emily vastasi.

Mihail nyökkäsi ja käänsi katseensa lapsiin, jotka nukkuivat Emilyn makuusalin vuoteessa. Hän veti Emilyn ovesta viereiseen huoneeseen.

”En ole varma, mitä hän todellisuudessa halusi. Ehkä vain näyttäytyä ja muistuttaa, että hän on olemassa”, Mihail sanoi.

”Mitä hän sanoi sinulle?” Emily kysyi.

”Hän sanoi, että minun täytyy valmistautua sotaan”, Mihail vastasi.

”Mihin sotaan?” Emily kysyi.

”Sitä hän ei sanonut, joten olen itse miettinyt samaa siitä saakka, kun hän niin sanoi”, Mihail vastasi.

Emily huokaisi ja istuutui seinän vieressä olevalle penkille. Mihail istuutui hänen viereensä.

”En pidä tästä. En yhtään pidä tästä”, Emily sanoi.

”En minäkään pidä tästä yhtään sen enempää”, Mihail sanoi.

”Luulin, että olisimme jo päässeet hänestä eroon”, Emily sanoi.

”Pelkään, että kukaan ei pääse hänestä eroon mitenkään”, Mihail sanoi.

Emily pudisti päätään.

”Kyllä hänestä jotenkin täytyy päästä eroon”, Emily sanoi.

”Ehkä me vielä yhdessä keksimme jonkin keinon”, Mihail sanoi.

”Yhdessä kuulostaa paremmalta kuin se, että sinä yksin tekisit kaiken”, Emily sanoi.

”Hyvä, sillä haluan, että sinä olet apunani hallitsemassa”, Mihail sanoi.

”Olenhan minä koko ajan sinun tukenasi”, Emily sanoi.

”Ei, mutta oikeasti hallitsemassa. Niin kuin hallitsijan kuuluu”, Mihail sanoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti