torstai 1. helmikuuta 2018

Taikapeili III



Betula nana, osa 313

Mihail astui taikapeilin eteen. Nickel loitsi yhteyden auki ja pian peilin pyörteen takaa erottui Edkar Netronovan hahmo.

”Ruhtinas Netronova”, Edkar sanoi.

”Kenraali Netronova”, Mihail sanoi.

”Mukavaa kuulla ääntänne”, Edkar sanoi.

”Kuin myös”, Mihail sanoi.

Mihail toivoi, että Edkarin ääni olisi ollut hieman selkeämpi. Vääristynyt ja sumea kuva ei ollut niin suuri ongelma, sillä Edkar ei ollut kovinkaan kaunis katsella. Hänen puheestaan sen sijaan oli vaikeaa saada jo luonnossa selvää ja nyt entistä vaikeampaa.

”Kuinka siellä pohjoisessa on sujunut?” Mihail kysyi.

”Voisin sanoa ehkä, että jopa yllättävän hyvin. Suuren keisarikunnan kenraalit suhtautuvat meihin aika kylmäkiskoisesti, mutta ammattimaisesti. En ole nähnyt mitään merkkejä siitä, että pelkomme olisivat missään muodossa toteutumassa”, Edkar vastasi.

”Se on huojentavaa kuulla”, Mihail sanoi.

”Olemme myös luoneet jonkin verran yhteyksiä paikalliseen väestöön ja kaupankäynti on onnistunut varsin hyvin. Joitakin ennakkoluuloja tietysti on, mutta ne varmaan sallittakoon”, Edkar sanoi.

”Ennakkoluuloja on aina kaikkea tuntematonta kohtaan”, Mihail sanoi.

Mihail ja Edkar puhuivat vielä tarkemmin joukkojen liikkeistä ja toiminnasta pohjoisessa. He sopivat myös säännöllisestä yhteydenpidosta Nilsin seuraajineen tekemän yhteydenpidon lisäksi. Sen jälkeen he hyvästelivät ja Nickel loitsi peilien välisen yhteyden pois.

”Toivottavasti pohjoisen uutiset olivat ruhtinaalle miellyttäviä”, Nickel sanoi.

”Taisivat olla niin miellyttäviä kuin niiden on vain mahdollista olla”, Mihail sanoi.

Nickel nyökkäsi ja saattoi Mihailin ja Sarnelin ulos hevostensa luokse. Mihail ja Sarnel nousivat ratsaille ja lähtivät takaisin joenpuoleiseen Netronovalaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti