Tie pohjoiseen II

Betula pubescens, osa 2

Solkar pysähtyi vähän matkan päähän Edkarin eteen. Se sai myös Nallen pysähtymään ja murahtamaan upseerin suuntaan. Kun upseeri ei liikahtanut, Nalle ehti katsomaan Edkarin suuntaan. Edkar näytti epäkuolleelle karhulleen kädellään merkin siitä, että tulija sai lähestyä. Nalle jatkoi matkaansa kolonnan tahdissa ja Solkar tyytyi odottamaan paikoillaan sen aikaa, että Edkar saavutti hänet. Sitten hän jatkoi ratsastusta Edkarin tahdissa.

”Herra kenraali”, Solkar sanoi.

”Näkyykö edessä jotakin erityistä?” Edkar kysyi.

”Kyllä. Tiedustelijat palasivat ja kertoivat, että aavikko on loppumassa. Olemme pian siirtymässä savannille”, Solkar vastasi.

”Vihdoinkin. Olen alkanut kyllästyä tähän maisemaan”, Edkar sanoi.

”Pahoin pelkään, että kenraali saattaa joutua pettymään aron tarjoamiin maisemiin. Ne ovat, jos mahdollista, vieläkin yksitoikkoisempia kuin aavikon tarjoamat maisemat. Siellä ei ole mitään muuta kuin ruohoa. Täällä on sentään kiviä ja dyynejä”, Solkar sanoi.

Edkar tuhahti.

”Jos emme kuole tylsyyteen, niin voimme ainakin yrittää löytää vettä ja ruokaa niille, jotka vielä elävät”, Solkar sanoi.

”Niin. Lähetä tiedustelijoita etsimään molempia. Varautukaa myös Suuren keisarikunnan rajaseutuun, vaikka siihen vielä matkaa on. Parempi kuitenkin olla jo valmiina”, Edkar sanoi.

”Kyllä, herra kenraali”, Solkar sanoi.

Solkar kiihdytti kuolleen ratsunsa laukkaan ja lähti toteuttamaan Edkarin antamia käskyjä.

Tällä kulmalla Suurella keisarikunnalla ei ollut tarkkaan määrättyä rajaa, koska sillä ei ollut rajanaapuria. Suuren keisarikunnan ja Aegyzan välissä oli suuri erämaa, jonka läpi kulkiessa valtakunta jossakin vaiheessa vain vaihtui toiseksi. Muinaisina aikoina alueella oli kai elänyt paimentolaiskansoja, jotka olivat olleet Aegyzan valtakunnan alaisia. Heitä ei kuitenkaan enää ollut ja aluetta hallitsivat villieläimet ja satunnaiset kulkijat.

Alueen keskellä oli kuitenkin yksi asutuskeskus, keitaan ympärille muodostunut Reuelin vapaakaupunki. Edkarin tietojen mukaan kaupunki oli paikasta liioiteltu nimitys, sillä siellä oli vain kourallinen asukkaita. Loputtoman erämaan keskellä pientä kylääkin saattoi kutsua kaupungiksi.