Betula pubescens, osa 7
Edkar jätti Reueliin pienen osaston valmistelemaan ja
aloittamaan lähetystön rakentamisen. Sille oli löydetty sopiva paikka yhdessä
kyläläisten kanssa Aegyzan puolelle kaupunkia. Kiitokseksi kyläläisille Edkar
päätti, että Netronovala rakennuttaa Reueliin torin ja sen reunalle
muistomerkin kahden kaupungin välisen ystävyyden merkiksi. Reueliin jätetyn
osaston oli määrä valmistella myös torin rakentamista ensin valitsemalla sille
ja muistomerkille sopiva paikka yhdessä kyläläisten kanssa.
”Toivottavasti täällä kaikki sujuu hyvin”, Miranda sanoi.
”Miksi ei sujuisi?” Edkar kysyi.
”En tiedä. Toivon vain, että sujuu. Joskus asiat eivät vain
suju niin kuin niiden pitäisi sujua”, Miranda vastasi.
Edkar nyökkäsi.
”Eiköhän kaikki suju hyvin. Kohtahan tänne tulee
Netronovalasta lisää väkeä”, Edkar sanoi.
Edkar toivoi, ettei matkalle osuisi enää lisää hidasteita.
Vaikka hänen armeijansa pääjoukko oli ohittanut Reuelin vapaakaupungin paljoakaan
hidastamatta, maksoi heidän pysähtymisensä kaupunkiin silti ainakin päivän
matkanteon verran. Se ei varmasti miellyttäisi Suuren keisarikunnan kenraaleja,
jotka jo ilmeisesti odottivat heidän saapumistaan. Edkar tosin epäili, että
ainoat jotka odottivat heidän saapumistaan, oli Suuren keisarikunnan
pääkaupungin Burgtunin byrokraatit.
”Missä Venir on?” Edkar kysyi.
”Uskoisin hänen olevan vielä kylässä”, Miranda vastasi.
Edkar käänsi katseensa Reueliin. Hän ei nähnyt Veniriä.
”Meidän pitäisi lähteä”, Edkar sanoi.
”Niin, kenraali”, Miranda sanoi.
Lopulta Venir ratsasti Edkarin ja Mirandan luokse Reuelin
ulkopuolelle.
”Kaikki valmista?” Edkar kysyi.
”Kyllä, herra kenraali. Voimme lähteä”, Venir vastasi.
Edkar nyökkäsi ja käänsi epäkuolleen hevosensa jälleen kohti
pohjoista. Seurue lähti kulkemaan edeltä marssineen armeijan jalanjälkiä
pitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti